Hevosen ylipaino on haitallista – miten pudottaa painoa?

Oletko tiennyt, että jopa 50 % hevosista on ylipainoisia, osa sairaalloisen lihavia? Luku riippuu hieman maasta, mutta tämä on yleinen luku Euroopassa. Suomessa viimeisin, useamman vuoden takainen selvitys viittaa siihen, että 20 % hevosista olisi ylipainoisia, suomenhevosista joka toinen. Luvut ovat kuitenkin todennäköisesti huonontuneet kuin parantuneet tuosta selvityksestä.

Kuvan hevoset eivät liity juttuun. Kuvituskuvat Heidi Lammi.

 

Julkaistu 6.3.2025

Tutkimusten perusteella hevosen omistajat helposti aliarvioivat hevosensa todellista kuntoluokkaa, kuten ylipainoa. Arvostelulajeissa kuten kouluratsastuksessa, on epäilty tuomareiden tiedostamattaan suosivan ”pyöreässä” kunnossa olevia hevosia.

Toisaalta ratsastajan painosta puhutaan jonkin verran, vaikka hevosen ylipainon vaikutus on samankaltainen, haitallinen. Hevonen kantaa ylipainoaan 24 tuntia vuorokaudessa, myös karsinassa ja tarhassa. Lihavuudella on merkitystä hevosen terveysriskeihin ja sitä kautta hyvinvointiin, mutta vähemmän puhutaan siitä, mitä se tarkoittaa ratsuilla. 

Ylipaino ratsuilla

  • lisää mekaanista rasitusta kavioihin, niveliin ja jänteisiin, mikä altistaa nivelrikolle, kaviokuumeelle jne. Ratsastaessa ylipainon lisäksi hevosen jalkojen kannettavaksi tulee myös ratsastajan paino! Pitkäaikainen ylipaino voi lisätä luustoon uudelleen muodostumista, kun hevonen yrittää kantaa kasvavan painon. Tämä ei kuitenkaan riitä kannattelemaan lisäpainoa, eikä jänteiden tukikyky muutu painon myötä samassa suhteessa.
  • lisää työn rasittavuutta ja hidastaa hevosta. Tätä on tutkittu mm. matkaratsuilla ja ravihevosilla. Sama mekanismi vaikuttaa todennäköinen kaikessa liikutuksessa.
  • lisää oksidatiivista stressiä, jolloin maitohapon ja stressihormoni kortisolin pitoisuudet kasvavat.
  • on todettu vaikuttavan myös hevosen askellukseen - sekä tahtiin että askellajien puhtauteen eli symmetriaan.
  • vaikuttaa hevosen hyppyyn, alastulon paikka muuttuu ja jalkoihin kohdistuva paine kasvaa.
  • ylipainoinen hevonen kärsii liikkuessa muita helpommin lämpöstressistä ja sen palautuminen hidastuu.

 

 

Mitä voimme tehdä?

Opettele tarkkailemaan mahdollisimman objektiivisesti hevosen lihavuuskuntoa ja kuntoluokkaa. Rasvakertymää voi arvioida hevosta harjatessa ja varustettaessa. Katso myös Hevostietokeskuksen video ”Hevosen elopainon ja lihavuuskunnon määritys”.

Ylipainoisen hevosen ruokinnan suunnittelussa kannattaa huomioida nämä asiat. Tiukallakin laihdutuskuurilla hevosella pitää olla riittävästi kuitupitoista pureskeltavaa (aina vähintään 1-1,3 % aina 1,5 % asti elopainosta).

Karkearehusta kannattaa teettää rehuanalyysi sen sisältämän sokerimäärän tarkastamiseksi. Ruoki hevosta usein, mutta pienellä rehumäärällä kerrallaan. Käytä heinäannoksen osana esimerkiksi olkea, joka sisältää vain vähän energiaa. Lisäksi sen pureskeleminen kestää useita muita rehuja pidempään.

Vaikka vähennät ylipainoiselta hevoselta muut rehut minimiin, kivennäisen annostelu on ehdottoman tärkeä muistaa, myös hevosen jalkaterveyden kannalta!

Hevosen liikunnan lisääminen ja monipuolistaminen - sekä ratsastajan kanssa että ilman ratsastajaa. Houkuttele hevosta liikkumaan tarhassa sijoittamalla ruokintapaikkoja etäälle ja tarhaamalla muiden hevosten kanssa. Vaihteleva ja iso tarha houkuttelee hevosta liikkumaan. Lisää hevosen arkiliikunnan määrää asteittain.

Lisätietoa ylipainoisen hevosen ruokinnasta: LINKKI

Kirjoittaja on Hevosen hyvinvointi -työryhmän jäsen Tiina Seppälä.

Lähteet
Pratt-Phillips & Munjizun, Animals 2023, Impacts of Adiposity on Exercise Performance in Horses, review-artikkelihttps://www.mdpi.com/2076-2615/13/4/666
Hevostietokeskus.fi, https://hevostietokeskus.fi/i/ruokinta

Muita lähteitä aihealueesta
Valigura, H. et al, Body Components, Organs, and Morphometric Measurements of Stock-Type Horses of Three Body Condition Scores.  http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.4799521

Valigura, H. et al, Body Components, Organs, and Morphometric Measurements of Stock-Type Horses of Three Body Condition Scores.  http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.4799521