20.5.2024

Hevostietokeskuksen tiedote

Tutkimustietoa juomaveden ja juottotavan merkityksestä hevoselle

Ähkyllä tarkoitetaan hevosen vatsaontelon kipua, jonka aiheuttajana on usein hevosen maha-suolikanavassa oleva häiriötila. Ähky on yksi yleisimmistä eläinlääkärikäyntiä vaativista päivystystapauksista ja myös merkittävä hevosten kuolinsyy.  Puhtaan juomaveden riittävä saanti on tärkeä keino hevosen ähkyjen ennaltaehkäisemiseksi (White, 2009). Hevonen tarvitsee kymmeniä litroja vettä vuorokaudessa. Veden tarve on yhteydessä hevosen kokoon, aktiivisuuteen ja tammoilla imetykseen, sääolosuhteisiin ja ruokinnan laatuun. Imetys lisää tamman veden tarpeen 2-3 -kertaiseksi. Linkki Hevosen vedentarvelaskuriin. Hevoset, joilla on pääsy ulkoaitaukseen (laidun tai kasvipeitteetön jaloittelutarha), jossa ei ole jatkuvasti juomavettä saatavilla, sairastuvat kaksi kertaa todennäköisemmin ähkyyn, kuin hevoset, joilla on riittävä vesihuolto ulkoaitauksessa (Reeves ym. 1996).

Veden tarjoamistapa vaikuttaa hevosen juontikäyttäytymiseen ja nestetasapainoon. Nyman ja Dahlborn (2001) havaitsivat, että hevoset juovat mieluummin sankoista kuin uimurikupeista tai painoventtiilikupeista. Tutkimukseen osallistuneet hevoset joivat määrällisesti enemmän vettä painoventtiilikupeista, joiden virtausnopeus oli 8 l/min, kuin painoventtiilikupeista, joiden virtausnopeus oli 3 l/min tai 16 l/min. Uimurikuppeja (virtausnopeus 3 l/min) käytettäessä hevosen vedensaanti vuorokaudessa jäi selvästi pienemmäksi kuin painoventtiilikuppia (8 l/min) tai sankoa käytettäessä. Kaneene ym. (1997) raportoivat, että veden tarjoaminen useammasta kuin yhdestä juomavesilähteestä ryhmässä pidettäville hevosille, vähensi niiden ähkyriskiä merkittävästi. Suurin osa (89 %) hevosen juomisesta tapahtuu aikavälillä 10 minuuttia ennen syömistä ja 30 minuuttia syömisen jälkeen, mikäli hevosella on ruokaa ja juomaa saatavilla (Sufit ym. 1985). 

Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023) edellyttää, että hevosella on jatkuvasti hyvälaatuista vettä tarjolla pysyvässä pitopaikassaan, kuten karsinassa, tarhassa ja laitumella. Hevosen pysyväksi pitopaikaksi katsotaan pitopaikka, jossa hevonen viettää yli puolet vuorokaudesta (>12 tuntia).

Viikin Hevossairaalan potilaille tehtyyn selvitykseen osallistuneiden taustatiedot

Suomen Hevostietokeskus selvitti hevosten ähkyn taustalla olevia riskitekijöitä yhteistyössä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena hevosenomistajille, joiden hevosia oli hoidettu ähkyoireiden takia Helsingin yliopiston Yliopistollisessa Hevossairaalassa 1.11.2020-31.10.2021. Kyselyn avulla selvitettiin hevosen yleisten taustatietojen lisäksi mm. hevosen aiempia ähkyjä, ulkoilun määrää, ruokintaa ja juomaveden saatavuutta sekä muutoksia hevosen pito- ja hoito-olosuhteissa. Selvitykseen osallistuneiden hevosten diagnoositiedot koottiin hevosenomistajien luvalla Hevossairaalan potilasohjelmasta. Viikin kampuksen tutkimustoiminnan eettiseltä toimikunnalta pyydettiin lausunto tutkimuksen toteuttamisen ja tulosten julkaisun eettisyyden varmistamiseksi.

Hevosten rotu, ikä ja sukupuoli:

Kyselyyn saatiin 139 vastausta. Selvitykseen osallistuneista hevosista puoliverisiä ratsuhevosia oli 32 %, suomenhevosia 25 % ja poneja 16 %. Vastauksia saatiin myös islanninhevosista, lämminverisistä ravihevosista ja muutamien muiden hevosrotujen edustajista. Puolet hevosista oli iältään 2-10 -vuotiaita, 38 % 11-19 -vuotiaita ja 11 % 20-vuotiaita tai vanhempia. Alle kaksivuotiaita varsoja aineistossa oli kaksi. Selvitykseen osallistuneista hevosista 49 % oli ruunia, 46 % tammoja ja 5 % oriita.

Ähkyoireiden ajankohta ja hevosten diagnoosit:

Ähkyoireiden ilmenemisen ajankohdat esitetään kuvassa 2. Yleisimmät diagnoosit olivat ummetusähky (77 kpl) ja asennonmuutosähky (36 kpl). Kahdeksassa tapauksessa hevosen ähkyoireet olivat parantuneet ennen tutkimusten tekoa Helsingin yliopiston Yliopistollisessa Hevossairaalassa. Ähkyn hoitokeino oli lääkkeellinen 126 hevosella ja 13 hevosta leikattiin. Selvitykseen osallistuneista hevosista 74 % kotiutettiin hevossairaalasta ja 26 % lopetettiin.

Hevosten pitopaikka ja toiminnan laatu:

Hevosen pitopaikka ähkyoireiden ilmaantuessa oli useimmiten talli ja ulkotarha (77 %). Kymmenen prosenttia vastanneista nimesi pitopaikaksi pihaton ja 5 % ilmoitti hevosen olleen laitumella. Kahdeksan prosenttia valitsi vastausvaihtoehdon ”muu”. Muulla tarkoitettiin esim. sitä, että hevosta oli pidetty tallissa ja laitumella.

Lähes kolmannes (31 %) hevosista asui tallilla, jossa oli 1-5 hevosta, ja 55 % hevosista tallilla, jossa oli enemmän kuin kymmenen hevosta (kuva 3.). Noin 40 % vastasi, että hevonen asuu täysihoitotallilla. Vajaa kolmannes valitsi vaihtoehdon pieni harrastetalli (29 %), 8 % ratsastuskoulu ja 14 % vastaajista ilmoitti vaihtoehdon ”muu”. Vastauksella ”muu” tarkoitettiin esim. kotitallia. Lisäksi saatiin yksittäisiä vastauksia, joissa hevosen pitopaikassa tapahtuvan toiminnan pääasialliseksi laaduksi ilmoitettiin joko ratsuhevosten ammattimainen koulutus-, valmennus- ja/tai kilpailutoiminta, ravihevosten ammattimainen valmennus- ja/tai kilpailutoiminta tai hevosten kasvatus.

Hevosen tekemän työn kuormittavuus normaalitilanteessa eli ennen hevosen sairastumista:

Yli puolessa tapauksista hevosen tekemän työn kuormittavuus vastasi normaalitilanteessa kevyttä työskentelyä (esim. harrastehevonen). Kohtuullisesti työskenteleviä hevosia (esim. ratsastuskouluhevoset, ravihevoset peruskuntokaudella) oli vastausten mukaan 24 %, joutilaita/ylläpitohevosia 10 % ja työn kuormittavuuden osalta raskaasti työskenteleviä (esim. ravihevoset kilpailuun valmistavalla ja kilpailukaudella (kilpailee harvakseltaan), kilparatsut kilpakaudella) oli 7 %.

Viikin Hevossairaalan potilaille tehtyyn selvitykseen osallistuneiden hevosten tarhaus- ja juottokäytänteet

Selvitykseen saadut vastaukset jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, oliko kyseessä hevosen ensimmäinen ähky (ryhmä ”1. ähky”) vai oliko hevosella ollut ähky aiemminkin (ryhmä ”useampi ähky”). Tulosten tilastollinen merkitsevyys selvitettiin Khiin neliö -testillä.  Tulos on tilastollisesti merkitsevä, kun p-arvo on <0,05. Vajaalla puolella hevosista (42 %) oli ollut useampi ähky ja kolmannes hevosista oli saanut ähkyyn liittyen hoitoa eläinlääkäriltä.

Tarhassa vietetty aika:

Valtaosa hevosista (84 %) oli tarhassa vähintään seitsemän tuntia päivittäin (kuva 4.). Tarhan pohjan päämateriaalina oli yleisimmin joko hiekka tai maapohja, jossa oli kulunut kasvipeite. Yli kolmannes hevosista söi karkearehun suoraan maasta tarhassa. Noin puolet tarhassa pidetyistä hevosista (66/128) söi tai kaivoi tarhan pohjaa (esim. maata, kasvien lyhyitä korsia tai juuria) ja kyseinen käytös oli merkitsevästi yleisempää hevosilla, joilla oli ollut useampi ähky (p<0,001). Noin kolmanneksella hevosista oli todettu aiemmin hiekkaa suolistossa. Aiemmin todettu hiekka oli yleisempää niillä hevosilla, joilla oli taustalla useampi ähky (p<0,001). Puolet vastaajista ilmoitti, että hevosen tarha siivotaan päivittäin (lannan ja mahdollisten rehuntähteiden poisto).

Hevosten juomaveden saannin toteutus ja havaitut epäkohdat:

Selvitykseen osallistuneiden hevosten juomaveden saanti oli toteutettu yleisimmin sankojuotolla (43 %). Vastaajista 29 % ilmoitti, että juomaveden saanti oli toteutettu juomavesiautomaatilla ja lähes yhtä suuri määrä (28 %) ilmoitti muusta ratkaisusta, joista yleisin oli sankon/saavin ja automaatin yhdistelmä.  Kaksitoista hevosenomistajaa ilmoitti hevosen vedenjuonnin vähentyneen viimeisten 3-4 vuorokauden aikana ennen ähkyä, ja 38 vastaajaa ei tiennyt oliko vedenjuonti vähentynyt.

Tallissa ja tarhassa pidetyistä hevosista 67 % joi tallissa ennen tarhaan menoa. Vain 40 %:lla hevosista (80 kpl), joiden ähky oli ilmennyt syksy- ja talvikuukausien aikana (syyskuu-helmikuu), oli ollut lämmitetty juoma-astia. Lisäksi selvisi, että automaattisen juomakupin veden virtausnopeus oli tarkistettu vain vajaalla puolella sitä käyttävistä hevosista. Puutteelliseen veden saantiin viittaavia tekijöitä esiintyi yhtä paljon sekä 1. ähkyn että useamman ähkyn saaneiden hevosten ryhmissä.

Johtopäätökset ja kehittämisen tarpeet

Tarhan pohjan kaivaminen ja syöminen lisää maa-ainesten kulkeutumista hevosen suolistoon ja oli Suomen Hevostietokeskuksen ja Helsingin yliopiston tekemässä selvityksessä ähkyn riskitekijä hiekka- tai kuluneissa maapohjatarhoissa pidettävillä hevosilla. Karkearehu tulisi tarjota hevoselle kovapohjaiselta, mielellään katetulta alustalta ja ruokintapaikat tulisi siivota rehuntähteistä ja sonnasta päivittäin. Myös tarhan kuivana pysyminen tulisi varmistaa. Jos hevoset tarhataan ryhmässä, on tärkeää seurata, että lauman jokaisella yksilöllä on mahdollisuus syödä hyvälaatuinen rehuannoksensa rauhassa.

Tehdyssä selvityksessä kävi ilmi, että hevosen riittävä vedensaanti ei aina toteudu niiden nykyisissä hoito- ja pito-olosuhteissa ja juomaveden kulutukseen, laatuun ja saatavuuteen tulisikin kiinnittää paremmin huomiota kaikkina vuodenaikoina. On tärkeää, että hevosilla on lämpötilaltaan sopivaa juomavettä saatavilla tarhassakin myös talvella. Lisää tietoa tarvitaan esimerkiksi lämmitetyistä juoma-astiaratkaisuista sekä vedenkulutuksen seuraamisen mahdollistavista mittareista. Tärkeää on varmistaa, että hevosella käytössä olevan automaattisen juomakupin vedenvirtausnopeus on riittävä.

Osa tässä neuvontakirjoituksessa esitetyistä tiedoista on julkaistu aiemmin Eläinlääkäripäivien 2023 Posterinäyttelyssä (Airaksinen ym. 2023). Kartoitus toteutettiin Euroopan maaseudun kehittämisrahaston rahoittamassa Hevostoimijat-yhteistyöhankkeessa.
 

Lähteet

• Airaksinen S., Mykkänen A., Suomala H., Olbricht A-M., & Heiskanen M-L. (2023). Yliopistollisessa hevossairaalassa ähkyn takia hoidettujen hevosten sairastumisen taustalla olevien riskitekijöiden kartoitus. Posterin esittämispaikka: Suomen Eläinlääkäripäivät, Helsinki, Suomi. Tiivistelmä (HEVOSET, posteri nro 10): https://www.elainlaakaripaivat.fi/nayttelyt/posterinayttelyn-tiivistelmat-2023
• Kaneene J.B., Miller R.A., Ross W.A., Gallagher K., Marteniuk J. & Rook J. (1997). Risk factors for colic in the Michigan (USA) equine population. Preventive Veterinary Medicine 30 (1997) 23-36.
• Nyman S. & Dahlborn K. (2001). Effect of water supply method and flow rate on drinking behavior and fluid balance in horses. Physiol Behav. 2001 May;73(1-2):1-8. doi: 10.1016/s0031-9384(00)00432-7.
• Reeves M.J., Salman M.D. & Smith G. (1996). Risk factors for equine acute abdominal disease (colic). Results from a multi-center case-control study. Preventive Veterinary Medicine 26 (1996) 285-301.
• Sufit E., Houpt K.A.& Sweeting M. (1985). Physiological stimuli of thirst and drinking patterns in ponies. Equine vet. J. (1985) 17(1), 12-16.
• White N.A. (2009). Colic prevalence, risk factors and prevention. Advances in Equine Nutrition – VOL IV. Kentucky Equine Research, 2009. 313-326

Lähde: LINKKI