Matkaratsastuskilpailun kulku

Kilpailupaikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin ennen luokan lähtöaikaa. Reittiselostuksessa osallistujille esitellään ratsastettavat reitit ja jaetaan kartat sekä ratsastajille, että huoltajille. Ensimmäinen eläinlääkäritarkastus suoritetaan ennen lähtöä. Tuolloin annetaan ratsukolle lähtölupa.

Kilpailumatka on jaettu 30-40 kilometrin osioihin. Jokaisen osion jälkeen eläinlääkäri tarkistaa hevosen kunnon. Jotta ratsukko voi jatkaa kilpailua, tulee hevosen läpäistä tarkastus ja sykkeen on oltava alle 64 iskua minuutissa niin nopeusluokissa, kuin ihanneaikaluokissakin

Tauolle tultaessa ratsukon suoritusajan mittaaminen pysähtyy hyväksyttyyn eläinlääkärin tarkastukseen. On erityisen tärkeää että hevonen on kunnossa ja palautuu nopeasti. Jos hevonen ei läpäise tarkastusta, vaan hylätään esimerkiksi ontumisen, liian korkean sykkeen tai väsymyksen merkkien vuoksi – ratsukko ei saa jatkaa kilpailua.

Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen ratsukolla on aina pakollinen 30-40min tauko. Tuona aikana hevosta juotetaan, syötetään ja viilennetään.

Ratsastaja saa itse valita maastoon ja omalle hevoselle parhaiten sopivan askellajin. Ratsastajan tulee matkan edetessä seurata ja kontrolloida vauhtia siten, että hän voi tarvittaessa hidastaa ja lisätä vauhtia. Ajantaju on hyvä ominaisuus ja etukäteistieto siitä, millaista vauhtia hevonen yleensä matkaa taittaa. Lisäksi ratsastajan tulee tuntea hevonen ja sen kunto niin hyvin, että ainakin väsymyksen merkit huomataan ajoissa. sääntöjen mukaan on sallittua laskeutua satulasta ja kävellä tai juosta hevosen vierellä. Lähtö- ja maalilinja tulee kuitenkin aina ylittää ratsain.

Maasto kilpailureiteillä on hyvin vaihtelevaa. Esteitä reiteillä ei saa olla, vaan ne tulee olla kierrettävissä. Asfalttia tai muuta kovapintaista tietä, jossa ei ole ratsastuskelpoista piennarta, saa matkasta olla korkeintaan 10%.

Voittaja

Nopeuskilpailussa ratsu joka ensimmäisenä ylittää maaliviivan ja läpäisee eläinlääkärin tarkastuksen, on voittaja.

Ihanneaikaratsastuksessa kaikki matkan ihanneajan puitteissa ratsastaneet (8-12km/h tai 10-16km/h) ja tämän jälkeen eläinlääkärin tarkastuksen läpäisseet, saavat hyväksytyn tuloksen.

Ihanneaikaluokissa kilpailun järjestäjä voi halutessaan käyttää lajikomitean suosittelemaa pisteytysjärjestelmää, jolloin myös ihanneaikaluokissa voidaan palkita voittaja.

Varusteet

Matkaratsastuksen pukeutumismääräykset ja varustesäännöt eivät ole yhtä tiukat kuin muissa ratsastuksen lajeissa. Hevosen varusteilta ei edellytetä muuta kuin sitä, että ne ovat hevoselle sopivat ja että ne eivät tuota hevoselle kipua.Raippa ja kannukset ovat kiellettyjä. Apuohjista sallitaan vain vapaajuoksuiset martingaalit. Ratsastajalla kypärä on pakollinen varuste. Ratsastusasun on oltava asiallinen (hihat ja kaulus). Jalkineiden tulee olla kannalliset. Monet suosivat lenkkikenkiä, jolloin taluttaminen ja juoksuttaminen on miellyttävämpää. Tällöin on käytettävä matkaratsastajien varvaskoppajalustimia.

Suitsitus on vapaa. Kuolainten suhteen tilanne on sama ja myös kuolaimettomilla suitsilla voi kilpailla. Tärkeää kuitenkin on, että hevonen voi helposti syödä ja juoda matkan edetessä. Tämä seikka tekeekin suitsimisen jonkin verran haastavaksi ja vaatii ehkä tiimeiltä kompromisseja.

Monet matkaratsastajat käyttävät lajiin suunniteltuja erityissatuloita, jotka ovat kevyitä ja mukavia. Satuloissa on normaalia leveämmät paneelit jotka jakavat ratsastajan painon tasaisemmin. Kilpailuissa näkee myös lännensatuloita, rungottomia ja joustorunkoisia. Harrastuksen alkuvaiheessa mukaan voi lähteä hevosen normaaleissa varusteissa. Luokkien kasvaessa moni kuitenkin alkaa hankkia lajiin suunniteltuja varusteita.

CEI* - CEI****-luokissa seniorien painoraja on 70-75kg, satulan kanssa. Mikäli vaadittu paino ei täyty, tulee satulaan, satulahuopaan tai –vyöhön lisätä tarvittava määrä lisäpainoja. Kilpailija voidaan punnita useampaan kertaan kilpailun kuluessa ja painovaatimuksen tulee aina täyttyä.

Hevosen jaloissa voidaan käyttää erilaisia suojia, mutta suojat voivat myös kerätä likaa, hiekkaa, kiviä tai kosteutta ja näin ärsyttää ihoa, joka taas voi johtaa hevosen epäpuhtaaseen liikkumiseen, joka puolestaan aiheuttaa suorituksen hylkäämisen. Muutenkin jokaisen mukana kulkevan varusteen tärkeys täytyy pohtia tarkkaan. Kaikki ylimääräinen lisää hevosen taakkaa ja saattaa aiheuttaa hankaumia. Eläinlääkäri tarkistaa hevosen aina ilman satulaa ja suojia, joten niiden riisuminen vie myös vähän kallisarvoista aikaa.

Kansainväliset kilpailut

Fédération Equestre Internationale (FEI - ratsastusurheilun kansainvälinen kattojärjestö) hyväksyi matkaratsastuksen viralliseksi ratsastuslajiksi vuonna 1982, ja asetti säännöissä etusijalle hevosen hyvinvoinnin. Matkaratsastuksessa kilpaillaan arvokisatasolla mm. Euroopan mestaruuksista ja maailmanmestaruuksista .

Yhden päivän kansainvälisissä kilpailuissa kilpailumatkat ovat 80-160km. Monipäiväisissä kilpailuissa kilpailumatkat ovat pidempiä, mutta niissä on päiväkohtainen rajoitus.

FEI-kilpailujärjestelmä matkaratsastuksessa

• CEI* (1 tähti)
  80-119km yhtenä päivänä
• CEI** (2 tähteä)
  120-139km yhtenä päivänä
  70-89km kahtena peräkkäisenä päivänä
• CEI*** (3 tähteä)
  140-160km yhtenä päivänä
  90-100km kahtena peräkkäisenä päivänä
  70-80km kolmena tai useampana peräkkäisenä päivänä
• CEI**** (4 tähteä)
  seniorimestaruudet yhtenä päivänä vähintään 160km
  juniori- ja nuorten mestaruudet 120-130km yhtenä päivänä

CEI on lyhenne, joka tarkoittaa että kilpailu on FEI:n hyväksymä kansainvälinen kilpailu.

Tämän hetken FEI sääntöjen mukaan, uusi ratsastaja ja uusi hevonen jotka on nousemassa KV-tasolle, tarvitsevat ns. noviisikvaalit. Tarvittavat noviisisuoritukset ovat 2x n. 50km ja 2x n. 80km, tai vaihtoehtoisesti 3x 80km. Suoritukset tulee olla alle 16km/h nopeudella ratsastettuja. Ratsastajan kvaalit ovat ikuiset, hevosen kvaalit vanhenevat. Uusi hevonen täytyy aina noviisikvaalata.