Ratsastuksen olympialajien ja kilpailujen kulkujen esittelyt

Julia Krajewski ja Amande de B'Neville voittivat henkilökohtaista kultaa Tokion olympialaisissa. Kuva FEI/Christophe Taniére.

 

Kenttäratsastus vaatii monipuolisuutta – kestävyyttä, ketteryyttä ja kuuliaisuutta

Kenttäratsastuksesta käytetään usein nimitystä ratsastuksen kuninkuuslaji. Kolmivaiheinen kilpailu vaatii hevoselta ja ratsastajalta luottavaista yhteistyötä, nopeutta ja kestävyyttä. Kaikki kolme osakoetta - kouluratsastuskoe, maastokoe ja esteratsastuskoe - ratsastetaan samalla hevosella.

Koulukokeessa tuomarit arvostelevat ratsukon suoritusta samalla tavalla kuin kouluratsastuskilpailuissa. Pariisin koulukoe on Olympic Games 5* lyhyt ohjelma. Saadut kokonaispisteet muunnetaan miinuspisteiksi, ja vähiten miinuspisteitä saanut ratsukko johtaa kilpailua ennen seuraavaa osakoetta.

Maastokokeessa punnitaan ratsukon kyky ylittää nopeassa laukassa kiinteitä maastoesteitä. Pariisin maastoesterataan kuuluu maksimissaan 42 hyppyä. Ratsukot hyppäävät yli tukkien ja ojien, pudottautuvat ja kiipeävät penkereitä, hyppäävät veteen, vedessä ja vedestä pois. Rohkeuden ja kestävyyden lisäksi ratsukoilta vaaditaan tarkkuutta ja saumatonta yhteistyötä erilaisissa linjatehtävissä, sarjoilla ja kapeilla esteillä.

Maastokokeen pituus on maksimissaan 5,8 km ja ihanneaika maksimissaan 10 minuuttia. Ratsukoilta vaadittu nopeus on 570 metriä minuutissa. Radan suorittaminen ihanneajan puitteissa vaatii kovan ja tasaisen rytmin sekä mahdollisimman tiukat tiet ja reittivalinnat. Ihanneajan ylittämisestä tulee virhepisteitä, samoin kuin mahdollisista kielloista, ohimenoista tai volteista maastoradalla. Virhepisteet lisätään koulukokeen miinustulokseen.

Viimeinen osakilpailu, rataestekoe suoritetaan esteradalla, johon kuuluu 11-13 estettä 125 cm korkeudella. Esteradan esteet on rakennettu herkästi putoavista puomeista, lankuista ja muurilaatikoista. Esteiden pudotuksista ja radan enimmäisajan ylityksestä tulee virhepisteitä, jotka lisätään koulu- ja maastokokeen tulokseen. Pienimmällä miinuspistemäärällä kilpailun päättävä ratsukko voittaa.

Mitalit jaetaan viimeisenä kisapäivänä

Sekä joukkue- että henkilökohtaiset mitalit jaetaan kaikkien kolmen osakokeen jälkeen. Henkilökohtaisen kilpailun parhaat 25 ratsukkoa hyppäävät kolmantena kisapäivänä joukkuetulosten selvittyä vielä toisen, hieman lyhyemmän rataestekierroksen 130 cm korkeudella, jonka mahdolliset virhepisteet lisätään henkilökohtaiseen tulokseen. Toisen kierroksen jälkeen jaetaan henkilökohtaiset mitalit.

Osallistuville hevosille järjestetään eläinlääkäreiden suorittama hevostarkastus sekä ennen ensimmäistä osakoetta että ennen viimeistä osakoetta. Hevosen on oltava terve ja kilpailukuntoinen molemmissa tarkastuksissa saadakseen jatkaa kilpailua. Tapahtuman stewardit seuraavat ja varmistavat hevosten hyvinvointia ja käsittelyä läpi koko tapahtuman niin talleissa, verryttelyssä kuin suoritusten aikanakin.

Suomesta Sanna Siltakorpi ja Veera Manninen osallistuvat henkilökohtaiseen kilpailuun. Suomi ei saanut Pariisiin joukkuepaikkaa. Pariisissa kilpailee 65 kenttäratsukkoa 27 maasta. Joukkuekisaan osallistuu 16 maata.

 

Jessica von Bredow-Werndl ja TSF Dalera voittivat Tokion olympialaisissa kouluratsastuksen henkilökohtaista ja joukkuekultaa. Kuva FEI/Shannon Brinkman.

 

Kouluratsastus on arvostelulaji

Kouluratsastusta voisi verrata klassiseen balettiin. Hevonen liikkuu notkeasti, joustavasti ja jäntevästi ratsastajan ohjatessa sitä pehmein, huomaamattomin avuin. Parhaimmillaan ratsukon eli hevosen ja ratsastajan välinen yhteistyö on niin saumatonta, että hevonen näyttää suorittavan liikkeet vain ajatuksen voimalla.

Koulukilpailuissa viisi tuomaria arvostelee mm. hevosen liikkeitä, teknistä osaamista ja virheettömyyttä, suorituksen laatua ja suoritusvarmuutta, ja ratsastajan apujen käyttöä ja yhteistyötä hevosen kanssa pistein 0-10. Tulos muodostuu suorituskokonaisuuden yhteenlasketuista pisteistä, jotka muutetaan prosenteiksi, 100 % ollessa paras tulos.

Pariisin olympialaisissa on mukana 60 kouluratsukkoa 30 maasta. Joukkuekilpailussa on mukana 15 maata. Suomen joukkueessa ovat Emma Kanerva, Joanna Robinson ja Henri Ruoste. Vararatsastaja Elisabet Ehrnrooth on mukana kilpailupaikalla. Hänet voidaan nimetä joukkueeseen joko ennen Grand Prix´ta tai myös Grand Prix´n jälkeen joukkuekilpailuun, jos joku joukkueen kolmesta ratsukosta ei pysty kilpailemaan.

Olympialaisten kouluratsastuksen kulku

Kaikki 60 ratsukkoa starttaavat Grand Prix´ssa 30.-31.7. Luokka kilpaillaan kahden päivän aikana, koska ratsukoita on niin paljon. Grand Prix -luokka toimii karsintana niin joukkuekilpailuun kuin henkilökohtaiseen kilpailuunkin.

Kymmenen kolmihenkistä joukkuetta pääsee mukaan joukkuefinaaliin 3.8. Siinä ratsukot esittävät Grand Prix Special -ohjelman. Joukkueen tulos muodostuu kaikkien kolmen ratsukon yhteistuloksesta. Grand Prix -luokan tulokset eivät vaikuta joukkuekilpailun tulokseen. Korkeimman prosenttimäärän saavuttanut joukkue voittaa. Joukkuekilpailun palkintojenjako suoritetaan kilpailun jälkeen.

Henkilökohtaiseen finaaliin 4.8. pääsee Grand Prix -luokasta 18 ratsukkoa. Urheilijat kilpailevat karsintaluokassa, Grand Prix´ssa kuudessa ryhmässä (A-F), kolme ryhmää kumpanakin päivänä. Ryhmät muodostuvat FEI:n hevosten maailman listan sijoitusten mukaan. Jokaisen ryhmän kaksi parasta ratsukkoa pääsee henkilökohtaiseen finaaliin. Lisäksi seuraavat kuusi parasta ratsukkoa tulosten perusteella pääsevät henkilökohtaiseen finaaliin.

Henkilökohtaisessa luokassa esitetään Grand Prix vapaaohjelma musiikilla (kür). Korkeimman prosenttimäärän teknisistä ja taiteellisista arvostelukohdista saanut ratsukko voittaa. Grand Prix -luokan tulokset eivät vaikuta henkilökohtaisen kilpailun tulokseen.

Osallistuville hevosille järjestetään eläinlääkäreiden suorittama hevostarkastus sekä ennen Grand Prix´ta että henkilökohtaiseen finaaliin osallistuville hevosille ennen Grand Prix vapaaohjelmaa. Hevosen on oltava terve ja kilpailukuntoinen molemmissa tarkastuksissa saadakseen jatkaa kilpailua. Tapahtuman stewardit seuraavat ja varmistavat hevosten hyvinvointia ja käsittelyä läpi koko tapahtuman niin talleissa, verryttelyssä kuin suoritusten aikanakin.

 

Ben Maher ja Explosion W voittivat esteratsastuksen henkilökohtaista kultaa Tokion olympialaisissa. Kuva FEI/Christophe Taniére.

 

Esteratsastus vaatii tarkkuutta, nopeutta ja saumatonta yhteistyötä

Esteratsastus on kilpailumuoto, jossa ratsukon eli hevosen ja ratsastajan tehtävänä on ylittää kilpailuradalle asetetut esteet virhepisteittä annetun enimmäisajan puitteissa. Kaikki esteiden puomit, lankut, laatikot tai muut osat ovat herkästi putoavia. Jokaiselta esteellä tulleesta pudotuksesta tulee ratsukolle neljä virhepistettä. Virheitä tulee myös, jos hevonen astuu vesihautaan, ohittaa hypättävän esteen tai pysähtyy sen eteen. Ratsastajan pudotessa tai hevosen kaatuessa ratsukon suoritus hylätään. Radalle määritetyn enimmäisajan ylityksestä tulee perusradalla yksi virhepiste jokaisesta alkavasta neljästä sekunnista.

Kilpailumuotona esteratsastus on Suomessa suosituin ratsastuksen lajeista. Radalla testataan ratsastajan taitoa ja hevosen hyppykykyä, tottelevaisuutta, ketteryyttä, varovaisuutta ja nopeutta. Ratsukon tulos määräytyy selkeästi virhepisteiden ja ajan perusteella.

Esteratoihin sisältää olympialaisissa jopa 15 estettä, joiden korkeus on 140-165 cm. Rataan sisältyy yksittäisiä esteitä ja sarjaesteitä, joiden välissä hevonen ottaa vain yhden tai kaksi laukka-askelta. Esteet ovat eri värisiä ja eri tavoin rakennettuja, kuten erittäin harvoja ja ilmavia, pitkiä tai massiivisen näköisiä. Esteiden muoto, ulkonäkö ja niiden asettelu voivat lisätä radan vaativuutta ja teknisyyttä. Ratojen suunnittelusta vastaa kilpailun ratamestari.

Ratsastajat ja valmentajat kävelevät radan etukäteen jalkaisin, mittaavat esteiden välisiä etäisyyksiä, miettivät ratsastettavat tiensä ja suunnittelevat omalle hevoselleen parhaimman tavan suorittaa rata. Hevoset eivät pääse tutustumaan rataan etukäteen.

Estekilpailun kulku

Joukkuekarsintaluokkaan 1.8. osallistuu 20 maata eli 60 ratsukkoa. Joukkuefinaaliin 2.8. pääsee 10 maata karsinnan yhteisvirhepisteiden ja -ajan perusteella. Joukkuetulos muodostuu kaikkien joukkueen kolmen ratsukon perusradan tuloksesta. Joukkuefinaalissa kaikki aloittavat nollalla virhepisteellä. Kaikista joukkuemitaleista uusitaan virhepisteiden ollessa kärkijoukkueilla perusradan jälkeen samat. Uusintaan osallistuvat kaikki kolme joukkueen ratsukkoa.

Henkilökohtaiseen karsintaluokkaan 5.8. osallistuvat kaikki 75 ratsukkoa. Sen 30 parasta pääsee virhepisteiden ja ajan perusteella 6.8. hypättävään henkilökohtaiseen finaaliin. Siinä ratsukot aloittavat ilman virhepisteitä. Kaikki perusradan virheittä (tai samalla pienimmällä virhepistemäärällä) hyppäävät ratsukot jatkavat uusintaan. Henkilökohtaista kultaa voittaa uusinnan nopein ratsukko, jolla on pienin virhepistemäärä.  

Esteratsastuksessa on mukana 75 ratsukkoa 35 maasta. Joukkuekilpailuun osallistuu huikeat 20 maata. Pariisin olympialaisissa ei ole suomalaista esteratsastajaa. Viimeisin esteratsastaja, Christoper Wegelius, on kilpaillut Moskovan olympialaissa vuonna 1980.