Tiedote ja kuvat: Niinisalon Ratsastajat ry

Niinisalon Ratsastajat ry 70 vuotta (1949–2019)

UPSEERIT ASIALLA

Sotien jälkeen, Valtion Sisäoppilaitoksen, Internaatin, toiminnan lakattua, oli Niinisalon varuskunta lähes tyhjillään. Puolustusvoimien Pääesikunta antoi käskyn vuoden 1947 loppupuolella Oulussa sijaitsevien Kenttätykistörykmentti 1:n osien siirtämisestä Niinisaloon. Siirto aloitettiin siten, että Niinisaloon tuli 25.10.1947 rykmentin 1. patteri.  Osaston mukana tuli myös 30 hevosta. Osa siirtyneestä henkilökunnasta oli palvellut hevosvetoisessa kenttätykistössä ja lähes kaikki olivat saaneet ratsastusopetusta sotakouluissa ja joukko-osastoissa. Osa oli myös harrastanut menestyksekkäästi kilparatsastusta, jonka kansallisella tasolla menestyneet huiput olivat tuolloin lähes kokonaisuudessaan armeijan henkilökuntaa. Näin ollen oli luonnollista, että siirtyneen henkilöstön keskuudessa syntyi ajatus oman ratsastusseuran perustamisesta Niinisaloon ratsastusharrastuksen lisäämiseksi ja taitojen kehittämiseksi.

Seuran perustamishanketta suunnitelleet upseerit kutsuivat 7.6.1949 koolle kokouksen, jossa esiteltiin ajatus ratsastusseuran perustamisesta. Koska ajatus oli saanut myös varuskunnan ylimmän johdon kannatuksen, päätti kokous yksimielisesti perustaa ratsastusseuran, jonka nimeksi päätettiin Niinisalon Ratsastajat. Kokouksen päätöksen mukaan seuran jäseniksi päätettiin hyväksyä Kankaanpään pitäjän ja sen ympäristöalueella asuvia sotilas- ja siviilihenkilöitä, jotka valittava johtokunta hyväksyy, edellyttäen, että varuskunnan komentaja sallii siviilihenkilöiden käyttävän puolustuslaitoksen hevosia.

Tästä alkoi seuramme taival. Varuskunnan suojissa oli hyvä harrastaa ja harrastajien innostus oli valtava. Pääosa jäsenistöstä oli varuskunnan kantahenkilökuntaa. Myös perheenjäsenet saivat käydä ratsastamassa, mutta varuskunta määräsi kirjelmällään toiminnan alkuvuosina päivät, jolloin ratsastusharjoitukset pidettiin perheenjäsenille.

HARJOITTELUA, VALMENNUSTA JA KILPAILUMENESTYSTÄ

Seuran toiminta alkoi vireänä. Ratsastusharjoituksiin, joita pidettiin kolme kertaa viikossa, osallistui säännöllisesti 10–26 henkeä. Seuran käytössä oli rykmentin 50 vetohevosta ja kuusi ratsuhevosta.

Taitojen kehittyessä alettiin järjestää myös kilpailuja, aluksi seuratasolla, ja myöhemmin myös kansallisella tasolla. Seuran jäsenistä erottui kohta joukko lahjakkaita ratsastajia, jotka osallistuivat hyvällä menestyksellä kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin, joissa Niinisalon ”kanuunat”, Jaakko Palin, Pertti Kaukinen, Unto Toivonen, Raineri Pölönen ja Pentti Nurmenrinta olivat 50- ja 60-luvuilla aina kärkisijoilla. Menestystä saavutettiin myös ulkomaiden kentillä. Mainitsemisen arvoisia ovat Euroopan- ja Pohjoismaiden mestaruudet. Ruotsissa vuonna 1957 järjestetyissä pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa voitti Jaakko Palin estemestaruuden ja arvostetun Kuninkaan kannun.  Vuoden 1956 Olympialaisten ratsastuskilpailut pidettiin Tukholmassa ja seuran jäsenistä kaksi, Kaarlo Anttinen ja Reijo Kuistila, ratsastivat Suomen kenttäkilpailujoukkueessa.

Seura kasvoi ja sen menestyvät ratsastajat lisäsivät tunnettavuutta ja kiinnostus ratsastusta kohtaan lisääntyi Kankaanpäässä varsinkin nuorten keskuudessa. 1960-luvulla varuskunnan portit avautuivat entistä laajemmin myös ulkopuolelta tuleville ratsastajille. Seuran jäsenmäärä oli suurimmillaan vuonna 1989, jolloin jäseniä oli 482. Kansallisilla ja kansainvälisillä kilpakentillä menestyneet ratsastajat, jotka uhrasivat aikaansa myös aloittelijoiden kouluttamiseen, olivat varmasti monen vasta-alkajan esikuvia.

ARMEIJA LUOPUU HEVOSISTA – TOIMINTA VARUSKUNNASSA JATKUU

Niinisalon Ratsastajat on tehnyt vuosien varrella lukuisia sopimuksia puolustusvoimien kanssa armeijan hevosten käyttämisestä ratsastusharrastukseen. Normaalien ratsastustuntien, vaellusten ja maastoretkien lisäksi otettiin seurassa vaalittavaksi hevosvetoisen tykistön perinteet, olivathan Suomen kenttätykistön viimeiset hevoset olleet juuri Niinisalossa. Seuran toiminta kasvoi monimuotoisemaksi kuin ennen, pyrittiin kehittämään uusia toimintamuotoja periaatteella ”jokaiselle jotakin”.

Pienoisena yllätyksenä tuli tietoon päätös, että puolustusvoimat luopuu hevosista vuoden 1993 aikana. Tehty päätös teki seuran ratsastustoiminnan jatkumisen epävarmaksi, olihan toiminnassa yli 40 vuoden ajan saatu tukeutua varuskunnan talleihin ja hevosiin. Elokuussa 1993 järjestettiin Niinisalossa hevoshuutokauppa, josta seura osti 14 hevosta. Jo etukäteen oli neuvoteltu mahdollisuudesta vuokrata tyhjäksi jäävä talli seuran tukikohdaksi. Näin voitiin jatkaa toimintaa entiseen tapaan tutulla tallilla ja tutuilla, mutta nyt omilla hevosilla. Elämä varuskunnan vuokralaisena ei kuitenkaan enää ollut samanlaista kuin aikaisemmin. Kasarmialuetta alettiin aidata ja kulku tallille oli sallittua kello 18:aan asti, mutta tuntien jälkeen ratsastajien vanhempien oli haettava kyytiläisensä pääportilta. Koko ajan oli myös epävarmaa, miten kauan vuokrasopimuksia jatkettaisiin.

EPÄVARMUUDEN AIKAA – ROHKEITA PÄÄTÖKSIÄ – RATSASTUSKESKUS SYNTYY

Pelko vuokrasopimusten ehkä hyvinkin nopeasta päättymisestä pakotti seuran johtokunnan suunnittelemaan oman tallin ja ratsastuskeskuksen aikaansaamista. Katseet kääntyivät Taulunojan kylään, josta oli jo vuokrattu Laurilan kiinteistö leiritaloksi. Laurilan maalle pystytettiin myös komea, Suomen suurimpiin kuuluva puukaarinen 70 x 30 metrin suuruinen ratsastusmaneesi, joka mahdollisti ratsastustuntien pitämisen huonolla säällä ja myös talvi-iltaisin. Kun varuskunnassa aloitettiin uuden muonituskeskuksen rakentaminen tallien lähistölle, oli selvää, että rakennustyön valmistuttua hevoset olisivat liian lähellä ja edessä olisi muutto jonnekin. Kun Taulunojalla tuli Vanha-Taulun tila huutokaupattavaksi, Niinisalon Ratsastajat näki tilaisuutensa koittaneen. Tila ostettiin ja aloitettiin kova rakennus- ja muutostyö tilalla olevien vanhan navetan, rehusuulin ja varastojen muuttamiseksi toimivaksi talliksi. Työtä tehtiin pääosin talkoilla, erikoistöihin toki käytettiin ammattimiehiä. 

Tallit saatiin 30.9.1999 illansuussa sellaiseen kuntoon, että hevoset voitiin siirtää sinne. Ratsastus pimeän metsän halki varuskunnasta Vanha-Taulun valossa kylpevälle mäelle ja hevosten vienti uutuuttaan hohtaviin nykyaikaisiin karsinoihin oli varmasti kaikille mukana olleille ikimuistoinen elämys. Uusi aika seuran toiminnassa alkoi.

UUSI YMPÄRISTÖ, VANHA KAVIOURA

Toiminta Taulunkylässä vakiintui pikkuhiljaa. Ratsastustunnit, leirit ja vaellukset täyttyivät nopeasti. Olihan seuralla upeat tilat, hieno maneesi ja kenttä sekä ainutlaatuinen Hämeenkankaan harjumaasto, jonne kulku on turvallista seuran talkootyönä tekemän ratsastuspolun kautta. Parinkymmenen kilometrin päivätaipaleet vaelluksilla ovat olleet hyvin suosittuja, vaikka painovirhepaholainen 40-vuotishistoriikissa mainitseekin, että 30-40 metrin pituinen päiväratsastus antaa tosi mahtavan yöunen. Taitaa taas olla uusi ratsastusterapian muoto.

Seuran maine kilpailujen järjestäjänä on ollut hyvä. Viime vuosina on keskitytty kansallisiin kenttäkilpailuihin. Olosuhteethan Niinisalossa ovat aivan erinomaiset. Suuri koitos oli vuonna 1993 kansainvälisen CCI* kenttäkilpailun läpivienti. Pirkan Ratsastus -nimistä matkaratsastuskilpailua järjestettiin Tampereelta Niinisaloon muutamana vuonna. Ensimmäinen Pirkan Ratsastus vuonna 1987 oli todella mahtava, lähtöpaikka oli Teivon raviradalla ja ennen maastoon siirtymistä ratsukot kiersivät raviradan laukalla. Monisata- tai kenties tuhatpäinen raviyleisö saatteli aplodein ratsastajat matkaan. Maanomistajien valitusten johdosta siirrettiin kilpailu tapahtuvaksi Niinisalossa ja reitit kulkivat Hämeenkankaalla. Kilpailujen osanottajamäärien vähentyessä nähtiin, että järjestelyjen vaatima työmäärä oli liian suuri osanottajamäärään verrattuna, joten järjestämisestä luovuttiin.

VALKOKANKAALLA JA YLEISÖN EDESSÄ

Seuran hevoset ovat 20 vuoden aikana päässeet myös esiintymään kotimaisissa elokuvissa. Pisin yhtenäinen jakso oli Hovimäki- TV-sarja jota kuvattiin neljä vuotta. Elokuvia on kaiken kaikkiaan lähes 30 viimeisimpänä Tuntematon Sotilas. Pisimmät kuvausmatkat Lupaus-elokuvaa tehtäessä suuntautuivat Puolangalle. Perinnevaljakko on esiintynyt monissa maanpuolustustilaisuuksissa. Yhtenä vuotena näytöksiä oli 14. Valjakaon maine on kiirinyt myös ulkomaille, sillä näytöksiä oli Niinisalossa YK:n kansainvälisten kurssien päättäjäisissä. Hevosvetoisen tykistön perinnevaljakkotoimintaa, jossa myös ammutaan tykillä, on Euroopassa vain 3-4 maassa.

LAUKKA JATKUU - LIPPU LIEHUU

Taulunkylä on tarjonnut seuran toiminnalle erinomaiset olosuhteet: tallit, tarhat, kentän, maneesin ja hienot vaellusolosuhteet maastossa. Ratsastus saa yhä edelleen uusia innostuneita harrastajia. Puolustusvoimien kanssa alkanut yhteistoiminta jatkuu edelleen, vaikka armeijan toiminta onkin nykyään hyvin ”moottorivoittoista”.

Seuran 70 vuoden taipaleeseen on sisältynyt luonnollisesti niin myötä- kuin vastamäkiäkin. Vastoinkäymiset on pyritty voittamaan sisulla ja sydämellä. Suomalainen Sotilaskäsikirja, joka on ”Julkaistu Suomalaisen Sotilasjoukon toimesta Berliinissä vuonna 1917” mainitsee, että ”Esteratsastuksessa ratsastaja katsokoon esteen yli suoraan eteenpäin, istukoon satulassa suljetuin polvin ja kiinnitetyin ohjin ja auttakoon tarmokkaalla ratsastamisella hevosta etenkin ylipääsemiseen”. Vaikkakin nämä lauseet olemme löytäneet vasta parikymmentä vuotta sitten, on seuran toiminnassa ollut tavoitteena juuri esteiden ylittäminen suoralla eteenpäin suunnatulla toiminnalla.

Pekka Termala
Niinisalon Ratsastajat ry