Sanna Suominen osti 12-vuotiaan G-Starin omaksi kisaratsukseen muutama vuosi sitten. Kun ratsukko oli päässyt yhdessä kouluratsastuksessa vaativa A -tasolle asti, pyysi Sanna Ville Vauriota jatkamaan hevosen koulutusta aina gp-tasolle asti.

Villen ja ”Staran” yhteistyö alkoi viime vuonna, ja tänä vuonna ratsukko on yllättäen voittanut Pohjoismaiden ja Suomen mestaruuden ja noussut EM-joukkueeseen.

”Me etsimme minulle jotain vähän laadukkaampaa hevosta ja Henri [Ruoste] sitten löysi G-Starin Hollannista. Hän sitä hetken aikaa kokeili ja mietti, että tässä voisi olla jotain kivaa. Sitten kävimme sitä kokeilemassa Villen kanssa ja ostin sen”, taustoittaa Sanna Suominen.

Ratsukon yhteistyö alkoi hyvin.

”Sen jälkeen sovittiin Villen kanssa, että katsele sitä nyt hetken aikaa ja katsotaan, mihin tie vie.”

Nyt se on EM-tason hevonen, vauhti on päässyt yllättämään kaikki.

”Onhan se ollut aika villiä. Koska meillä ei ollut vuoden vaihteessa mitään suunnitelmia, muuta kuin että pääsisi nyt gp-radan menemään ja siinä se. Mitään muuta suunnitelmaa ei ollut. On vähän ylittyneet nämä suunnitelmat. En osannut edes kuvitella tätä.”

”Pärnussa kun olimme kisaamassa, meille tuli molemmille sellainen fiilis, että pitäisikö sinne PM-kisoihin kuitenkin mennä. Aikaisemmin Ville oli kieltäytynyt, hän sanoi, ettei [Stara] ole valmis, ettei voi mennä. PM-kilpailuihin lähdimme vain ”kokeilemaan”, ja ajattelimme, että varmasti olemme viidensiä, kuudensia.”

”Siellä se vasta ensimmäisen kerran näytti sen, että se sopii isoille areenoille ja on niillä kuin kotonaan.”

EM-matkalla Sannan tunteet ovat ailahdelleet laidasta laitaan.

”On jännittänyt, ollut kivaa ja kamalaa. Varsinkin kun tulimme tänne, Stara ei meinannut sopeutua millään uuteen talliin. Sitä piti houkutella syömään ja juomaan.”

Joukkueen eläinlääkäri Eamon McLaughlinista oli paljon apua, ja Stara sopeutui uusiin olosuhteisiin.

Lahjakkaan hevosen omistaminen ja sen luovuttaminen toiselle ratsastajalle kilpailtavaksi on sekin luonnollisesti Sannalle sekä ilon aihe että haikeaa.  

”Välillä tunteet ovat vähän ristiriitaiset. Ei sekään [Stara] ikuisesti terve ole. Kuitenkin nyt haluan, että Ville menee sillä. Siinä on aina välillä ristiriitaa. Olen hirveän iloinen, että Ville menee sillä, mutta olisi itsekin kiva päästä välillä kokeilemaan. Mutta toistaiseksi näin.”

”En ole 1,5 vuoteen ollut sen selässä, ei Ville päästä sinne ketään muuta. Tai en ole edes kysynyt, mutta ei ole kyllä tarjottukaan”, Sanna nauraa.

Yhteistyön jatkosuunnitelmat ovat vielä auki.

”Juuri äsken Villeltä kysyin, että mitäs nyt, kun Pariisi varmaan tässä meni. Mutta hän ei vielä tiennyt. Hän on nyt katsonut täällä ratsastajia, ja hän sanoi, että täytyy tulla ehdottomasti paljon paremmaksi ratsastajaksi. Se on hänen tavoitteensa, katsotaan, mitkä ovat Staran suunnitelmat. Kaikki on vielä auki”, kertoo Sanna.
 

”En sano tehtäville ja töille ei”

Titta-Maria Törmänen kertoi lähteneensä EM-reissulle mukaan, kun pyydettiin. Hänellä on yrittäjänä myös mahdollisuus irtautua kotitöistä useammaksi viikoksi. Hän valmentaa ratsastusta ja tekee lisäksi toimistohommia. Hän ei sano tehtäville ja töille ei. Kaikennäköistä voi aina kokeilla.

”Olen täällä hevosenhoitajana Jonnalle ja avustan myös Lauraa ihan kaikessa mihin ehdin. Reissu on sujunut todella hyvin.”

”Olen lähtenyt mukaan rakkaudesta ratsastukseen, rakkaudesta hevosiin. Pienestä pitäen, kun on ollut niiden kanssa tekemisissä, niin tällä hetkellä, kun ei ole sitä omaa hevosta, kaipaa puuhaamista niiden kanssa. Minä tykkään myös matkustaa, niin sittenhän tässä yhdistyy sekin.”

Kansainvälinen kilparatsastus on tullut Törmäselle tutuksi, kun hän työskenteli Saksassa Meredith Michaels-Beerbaumin tallilla joitain vuosia sitten.

”Kisoissa on aina ihana ilmapiiri ja vielä hienot puitteet, niin totta kai minä lähdin tänne.

Hoidettavat Prinssi [Goldprins] ja Lohis [Laxton For U] ovat todella hyviä persoonia, hauskoja tyyppejä. En tuntenut kumpaakaan, Prinssiä varsinkaan, oikeastaan aikaisemmin. Lohis rakastaa ihmisiä, kerjää rapsutuksia ja huomiota. Hänen kanssaan saisi puuhastella lähes koko ajan. Prinssi on varauksellisempi, mutta olemme tulleet juttuun ja tutuksi.”

”Molemmat ovat sellaisia kokemusta hakevia kaikessa toiminnassa, ja heistä alkaa kuoriutua jo oikein mainioita miehiä siihen hommaan.

Riesenbeckissä puitteet ovat hienot, ihmiset ystävällisiä ja kilpailijat mukavia ja avoimia.

”Täällä on todella kivaa. Näkee hienoa ratsastusta ja hienoja hevosia. On hienoa kyllä olla täällä.”