HARRASTAMAAN LASTEN KAUTTA

Moni pysähtyy ja jää ihailemaan kaunista liinakkoa. Heikki Mikola ja Kullannuppu –tamma ovat olleet tuttu näky Turun keskustassa jo monta vuotta. Heikin oma hevosharrastus alkoi kuitenkin vasta aikuisiässä lasten kautta.

- Vanhempi tyttäreni oli 2-vuotias, kun olimme käymässä Wienin espanjalaisessa ratsastuskoulussa. Hän sanoi tomerasti, että haluaa joko hevosen tai hevoskirjan. Hevoskirja ostettiin, mutta asia jäi itämään.

Kuva 1: Heikki ja Nuppu v. 2020

Tyttöjen hevosharrastus alkoi kuitenkin vasta vuosia myöhemmin viereisessä päiväkodissa järjestetystä ponitalutuksesta. Tytöt olivat silloin 6- ja 10-vuotiaita. Kesän he ratsastivat Tähkäpäässä, vaikka tuntitoimintaa ei siellä silloin vielä ollutkaan. Lehtosen Tarjalla oli kuitenkin sopivia poneja. Tarja talutti toista ja Heikki toista.

• Syksyllä alkoi koulu ja siellä sattui olemaan Haleniuksen Tiina kouluavustajana. Hänellä oli talli Paimiossa joten siirryimme sinne. Siellä olen itsekin ensimmäisen kerran kavunnut hevosen selkään.

Muutaman vuoden kuluttua Mikolat siirtyivät Keiramolle, jossa Heikkikin alkoi tuntiratsastajaksi.

• Kuskasin tyttöjä tallille, istuin opettajan vieressä ja kuuntelin. Siinä tuli alkuopetus. Kolme vuotta ratsastin itse tunneilla ja kisasinkin matalalla tasolla esteissä ja koulussa. Eksyin kuitenkin jossain vaiheessa työkaverini kautta Särvän tallille Paimioon. Tunnin jälkeen lähdimme maastoon ja siitä tuli heti minun juttuni. Sen jälkeen tunnit kentällä jäivät.

Maastoiluun mieltynyt Heikki kuitenkin korostaa, että alussa on käytävä tunneilla, jotta saa perusratsastustaidon.

• On tiedettävä, miten hevoset käyttäytyvät ja toimivat. Ratsastuskoulussa sain hyvää opetusta ja ymmärsin, miten paljon hevosten kanssa on vielä opittavaa.

MATKARATSASTUS KIEHTOO

- Satuin törmäämään tyttöön, joka tarvitsi liikutusapua suomenhevosensa kanssa. Niinpä aloin hoitamaan ja ratsastamaan Muskat -tammaa, joka asui Isotalon tallissa Kotimäen vieressä.  Aina ennen oli retkillämme ollut mukana joku, mutta nyt aloin liikkumaan hevosen kanssa yksin. Minna Oksasen Khamsin ox:lta puolestaan opin, että hevosen kanssa on oltava läsnä, eikä muita asioita sovi silloin miettiä. Kaikki kuitenkin sujui herkän arabin kanssa hienosti, sillä olimme samalla aaltopituudella.

Heikki antaa konkreettisen esimerkin läsnäolosta.

• Olin tyttäreni kanssa maastossa ja putosin Khamsinilta useita kertoja matkan aikana. Ymmärsin jälkeenpäin, että en ollut tilanteessa hevosen kanssa tarpeeksi läsnä vaan olin jutellut tyttäreni kanssa.

Särvän ajoista lähtien Heikki on kilpaillut matkaratsastuksessa monella eri hevosella. Eräs hänelle kisattavaksi tarjotuista hevosista oli Aro-Luonne, jota Heikki kävi kokeilemassa Porvoossa. Seuraavana viikonloppuna ratsukko olikin jo kisoissa.

• Se oli vähän vanhempi, noin 1516-vuotias. Menin sillä muutamat kisat, aina 50 km asti. Sitä tarjottiin minulle myös talveksi ylläpitoon ja päätin ottaa, kun löysin kivan tallin läheltä Turun keskustaa. Silloin minulla oli ensimmäistä kertaa ”oma hevonen”. Vuosi oli 2007.  Pietturina (toinen kives tallella) AroLuonteella oli paljon omia ajatuksia, mutta tulimme kuitenkin hyvin toimeen. Se opetti minua seikkailemaan.

Helmi-maaliskuussa Aro-Luoteelle tuli kuitenkin jänneongelmia.  Heikki alkoi tehdä pitkiä talutusretkiä hevosen kanssa jalkaisin.

• Kävimme taluttaen melkein yliopistolla asti. Silloin se tuntui kaukaiselta paikalta. AroLuonne saatiin kuntoon ennen laitumellelähtöä ja sen oli tarkoitus tulla syksyllä takaisin.  Palautin sen omistajalleen suoraan Merjan tallin poikien leiriltä, jossa olin isosena.

Kuva 2: Heikki ja Aro-Luonne Pornaisissa matkaratsatuskilpailuissa (50km) v. 2007

Kuva 3: Heikki ja Aro-Luonne Zorroleirillä Merjan tallilla v. 2008

OMA HEVONEN PARTURIKÄYNNILTÄ

Kuten elämässä yleensä, sattumalla on suuri merkitys hevosharrastajankin polussa.

- Kun olin palauttanut Aro-Luonteen, mietin mitä oikein tekisin. Olin menossa parturiin ja pysäköin autoni Biocityn eteen. Edellinen auto sattui olemaan Metsäkylän tallia pitävän Nina Fagerströmin. Nina tarjosi käyttämätöntä parkkilippua ja samalla tuntikäyttöön soveltumatonta suomenhevosta. Kävinkin kokeilemassa Kullannuppua maastossa. Hevonen meni kivasti eteenpäin joten lupasin ottaa sen kesäksi ylläpitoon.

Kun kesän aikana selvisi, että Aro-Luonne oli loukannut jalkansa uudelleen, osti Heikki syksyllä 5-vuotiaan Nupun omakseen.

- Itse täytin samana syksynä 55 vuotta, joten meillä on puoli vuosisataa ikäeroa.  Kun ostin Nupun, se oli todettu toivottamaksi niin ravurina kuin ratsastuskoulussakin. Se meni vieskeriläisenä kaunista ravia, mutta vauhdin kiihtyessä sortui peitsille. Minun tarkoitukseeni se on kuitenkin ollut oikein kiva hevonen.

Aikaisemmassa elämässä Nupulla olivat ihmisten kanssa ehtineet asiat mennä vähän sekaisin.

• Se oli luoteeltaan välinpitämätön ja siihen oli vaikea saada kontaktia. Mieluummin se läksi tilanteesta pois. Puoli vuotta meni ennen kuin sain tamman taas kiinnostumaan ihmisestä. Aloimme tekemään heti alusta kävelylenkkejä ja pian olimmekin jo tuomiokirkolla. Nykyään ei Turussa taida olla ainuttakaan katua, missä emme olisi käyneet.

Kuva 4: Heikki ja Nuppu vuonna 2008

AKTIIVISENA TOIMIHENKILÖNÄ

Estetuomarikurssin Heikki kävi jo Keiramon aikoina.

• Huomasin, että tarvitaan toimihenkilöitä, jotka opastavat ja ohjaavat erityisesti aloittelevia kilpailijoita. Stewardi on mielestäni kilpailuissa tärkeä henkilö, sillä hän neuvoo ja auttaa tarvittaessa. Siksi kouluttauduin myös siihen tehtävään, kun koulutukset Suomessa aloitettiin.

Toimihenkilötehtävät ovat vieneet Heikin mennessään. Tällä hetkellä hänellä on c-puheenjohtajatuomarioikeuksien lisäksi myös koulu-, este-, valjakko- ja matkaratsastusstewardin sekä valjakkotuomarin, matkaratsastustuomarin ja ratamestarin oikeudet. Vuosittain hän on toimihenkilötehtävissä 50-60 kilpailuissa.  

• Pääasiassa olen toimihenkilönä pienissä kilpailuissa. Siellä luodaan tärkeää pohjaa aloitteleville kisaajille. Näin omien lasten kautta miten tärkeitä kisat ja koko hevostoiminta heille oli. Haluan olla mukana luomassa samaa mahdollisuutta myös muille lapsille. Sitä paitsi on kivaa tehdä jotain.

Heikille on kertynyt hevosalalta myös luottamustoimia. Hän on ollut mm. TS RATUn, KMR:n ja MT-Teamin johtokunnissa. TS RATUssa Heikki oli jopa puheenjohtajana. Lisäksi hän on ollut Lounais-Suomen ratsastusjaostossa varajäsenenä sekä SRL:n Matkaratsastuskomiteassa varapuheenjohtajana. Tällä hetkellä Heikki on Suomenhevosliiton hallituksen jäsen.

Kuva 5: Heikki on tuttu näky lähialueen ratsastuskilpailuissa.

TAIDELEIRILLÄ JA ELOKUVISSA

Heikki ja Nuppu ovat oman harrastamisensa lomassa tehneet myös tärkeää vapaaehtoistyötä.

- Olemme esimerkiksi olleet erityistä tukea tarvitsevien lasten taideleirillä jo monta vuotta. On palkitsevaa, kun hevosen kanssa voi auttaa ihmisiä. Mieleen on jäänyt esimerkiksi autistinen poika, joka ensimmäisenä vuonna oli kovin arka. Nyt hän jo osaa antaa Nupulle nätisti porkkanaa. Nuppu puolestaan osaa ottaa sen yhtä nätisti pojan kädestä.

Ratsukko on vieraillut myös monissa päiväkodeissa, kouluissa ja lastentapahtumissa.

• Eläinten joulurauhanjulistuksessa olemme olleet mukana monta kertaa, samoin lasten liikennetapahtumassa. Myös kuningatar Kristiinasta kertovassa Girl Kingelokuvassa olimme mukana. Se kuvattiin muutama vuosi sitten Suomessa, lähinnä Turussa.

Aina ei ole kolhuittakaan selvitty.

- Pari vuotta sitten olimme tulossa Luostarinmäeltä, kun Nuppu yllättäen kaatui. Olin tutussa ympäristössä ja tutulla hevosella, mutta sen verran pahasti kompuroimme, että menetin tajuntani. Kypärä on todella tärkeä, vaikka miten olisi tuttu tilanne, Heikki painottaa.

Kuva 6: Halloween -tuomarina Ruskolla v. 2015

Kuva 7:Päiväkotivierailulla Halisissa Turussa

MATKA JATKUU

Heikki muistuttaa, että kaupunkimatkailu ei sovi kaikille hevosille.

- Aika harvan hevosen kanssa voi seikkailla kaupungissa. Nuppu kuitenkin haluaa niin tehdä. Jos hevonen saa päättää, menemme aina kaupungille. Itse menisin mieluummin metsään. Olemme mm. käyneet katsomassa satamassa laivoja, vierailleet Turun linnan yläpihalla ja poikenneet käsityöläismuseon tapahtumissa. Ne ovat olleet hienoja elämyksiä.

17-vuotias Kullannuppu valittiin viime vuonna Turun viihdepormestariksi. Se sai yli puolet annetuista äänistä. 

• Liikumme paljon kaupungilla, ja olemme monelle tuttuja. Nupulla on pientä nivelrikon alkua, joten joudun käskemään sitä aikaisempaa enemmän kaupungin sijasta metsään.  Tai oikeastaan me keskustelemme mitä teemme. Hevonen kysyy, minä kysyn, molempien pitää suostua.  Kun opit neuvottelemaan tamman kanssa, osaat perustella paremmin asioita myös toisille ihmisille.

Kansakoulun Raumalla, keskikoulu Pohjois-Savossa Rautavaaralla ja lukion Kuopiossa käynyt Heikki saapui aikanaan Turkuun opiskellakseen ylipistossa kemiaa ja biokemiaa. Siitä asti vähitellen kasvanut perhe on viihtynyt Saaristomeren rannalla.

• Vaimo on käynyt kerran hevosen selässä ja pojallekin löytyi muita harrastuksia. Tyttöjen kanssa tästä tuli meille kuitenkin pitkäksi aikaa yhteinen juttu. Lapset eivät lopulta saaneet hevosta, mutta isä osti sellaisen lasten muutettua pois kotoa. Molemmat lapsenlapset ovat jo käyneet Nupun selässä. Rakkaus hevosiin saattaa siis suvussa hyvinkin jatkua.
• Tämä on monipuolinen harrastus, joka on yllättävällä ja hyvällä tavalla täyttänyt elämän, huikkaa Heikki iloisena ja kääntää Kullannuppunsa kohti uusia seikkailuja.

Kuva 8: Kauppatorin laidalla v. 2015