Hevosen ruoansulatuselimistö on kehittynyt erityisesti käyttämään kuitua hyväkseen suolistomikrobien avulla. Lähtökohtana ruokinnassa tuleekin olla aina se, että hevonen saa vähintään 1,5 % elopainostaan karkearehua (sen kuiva-ainetta), jotta voidaan varmistua siitä, että suolistossa on riittävä määrä kuitua sen toiminnan kannalta.

Hevoselle syötettävän heinän hygieeninen laatu tulee olla hyvää, sen tulee olla homeetonta ja pölyämätöntä, eikä seassa saa olla maa-ainesta. Muilta osin hyvän heinän määritelmä riippuu täysin hevosesta - kasvusta, imetyksestä tai mm. hevosen tekemän työn rasittavuudesta. Ei siis voida sanoa, että olisi olemassa automaattisesti kaikille hevosille sopivaa, "hyvää" heinää. Monille hevosille hyvä heinä on sellaista, joka on hyvin sulavaa ja josta hevonen saa mahdollisimman paljon ravinteita helposti. Mutta yhtä usein hyvä heinä voi tarkoittaa sitä, että hevonen voi syödä sitä mahdollisimman paljon lihomatta.

Hevoset hamuavat, pureskelevat ja kävelevät

Miksi sitten on tärkeää, että hevonen saa syödä mahdollisimman paljon heinää? Siksi, että heinän syönti ei ole hevoselle vain tapa saada ravintoa, vaan myös ja etenkin käyttäytymistarve.

Luonnossa hevonen käyttäisi valtaosan päivästään syömiseen. Kesyhevonenkin syö vähintään puolet päivästään, jos siihen on mahdollisuus, eikä hevonen pidä tällöin kuin maksimissaan 4-5 tunnin taukoja syömisestä. Hevosen päivittäisessä aikabudjetissa on siis varattu enin aika syömiselle, on kyse sitten luonnossa elävästä tai ihmisen hoitamasta eläimestä. 

Heinän syönti ei ole myöskään luonnostaan paikallaan, heinäpaalin vieressä, seisomista. Ruoan etsiminen on myös luontaista käyttäytymistä. Hevoset ovat tottuneet käyttämään suutaan ruoan hamuamiseen ja etsimiseen ja kävelemään siinä ohessa useita, jopa kymmeniä kilometrejä päivän aikana. Sisäruokintakaudella tätä käyttäytymistä on haastava toteuttaa, mutta esimerkiksi erilaiset slow-feed-ratkaisut voivat joillain hevosilla toimia ruoan etsintäkäytöksen tarjoajana.

Syömiseen liittyy myös toinen selkeä käyttäytymistarve, joka on pureskelu. Pureskelun tarkoituksena on pienentää rehua ja sekoittaa siihen sylkeä, joka helpottaa rehun sulatusta ruoansulatuskanavassa. Sylki myös puskuroi mahalaukun happamuutta vastaan. Hevonen saattaa, vapaasti karkearehua saadessaan, puraista jopa 43.000 kertaa päivän aikana, eli kyse on myös itsessään tarpeesta.

Anna hevoselle pureskeltavaa

Näistä syistä erityisesti kevyessä tai kohtalaisessa työssä tai levossa olevien aikuisten hevosen heinän valintaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Hevoselle kun tuo suositeltu 1,5 % elopainosta on vain minimivaatimus, todellisuudessa ne voivat syödä 2,5 % elopainostaan, monet yksilöt paljon tätäkin enemmän.

Hevosen hyvinvoinnin kannalta "hyvä heinä" tarkoittaa siis myös sitä, että hevonen saa siitä riittävästi kuitua, mutta myös kylläisyyttä, joka syntyy syömiskäyttäytymisen kautta. Heinän ollessa “liian hyvää”, pureskelun ja syömisen tarvetta voi täydentää myös muilla kuidun lähteillä, kuten oljella ja mm. havuilla ja oksilla.  

Kirjoittaja on Hevosen hyvinvointi -työryhmän jäsen Tiina Seppälä.

Suojaa hevosen mahalaukkua ennen liikuntaa

Yksi pieni teko hevosen hyvinvoinnin kannalta on huolehtia, että mahassa on kuitupitoista rehua, kun se lähtee liikkumaan ihmisen kanssa. Kyse ei ole siitä, että hevonen tarvitsisi energiaa, vaan ennemmin mahalaukku tarvitsee suojausta. Liikunta vaikuttaa myös mahalaukun olosuhteisiin, erityisesti silloin, jos mahassa ei ole sylkeen sekoittunutta karkearehua, joka pystyisi mm. puskuroimaan mahahappoja. Pieni annos heinää tai muuta karkearehua ennen liikutusta on siis helppo tapa ennaltaehkäistä paitsi mahdollista epämukavuuden tunnetta, myös mahahaavojen syntyä.