Hevosta suojaavan karvapeite auttaa hevosen elimistön lämmön säätelyssä. Hevonen on tasalämpöinen, ja aikuisen hevosen lämpötila on 37,5-38.5°C. Lämpötila vaihtelee edellä mainituissa rajoissa mittauksen ajankohdan ja vuodenajan mukaan. Alin lämpötila on yleensä aikaisin talviaamuna, kun taas korkein lämpötila saavutetaan kesällä iltapäivästä.

Hevosen liikkuminen eli siis fyysinen työ tuottaa metabolista lämpöä. Metabolisella lämmöllä tarkoitetaan tässä lihasten liikkumisesta aiheuttavaa energian muuntumista lämmöksi. Hevonen pyrkii pitämään elimistön lämpötilan tasaisena ja poistaa lämpöä hikoilemalla ja hengityselimistön kautta. Hevosen jäähtymiseen vaikuttavat myös monet ympäristötekijät, kuten auringon säteilyn määrä, ilman kosteus ja lämpötila sekä tuulen voimakkuus.

Hevosen termoneutraali alue on 5-25°C. Termoneutraali alue tarkoittaa sitä lämpötilaa, jossa se pystyy ylläpitämään helposti elimistön lämpötilan. Ilman lämpötilan laskiessa alle 5°C hevosen on haastavaa ylläpitää elimistön lämpötilaa. Yksi hevosen luontaisista keinoista tukea selviytymistään on tiheän, paksun ja eristävän talvikarvan kasvattaminen. Erityisesti ne rodut, jotka ovat kehittyneet kylmillä seuduilla, kasvattavat todennäköisimmin paksun ja monikerroksisen talvikarvan.

Mitä tuuheampi karvapeite on, sitä paremmin se suojaa pakkasta vastaan. Kylmässä karvat nousevat pystyyn ja ne muodostavat lämmön haihduntaa vähentävän ilmakerroksen. Talvikarvan kasvuun vaikuttaa säätilan muutos lisäksi myös esimerkiksi päivän pituus eli valon määrä.
 

Klippaus tehdään hevosen ehdoilla

Klippaus tehdään yleensä sähköisellä käsikoneella. Leikkaaminen suoritetaan syksyllä talvikarvan alkaessa kasvaa ja toistetaan tarvittaessa talven mittaan. Hevoselta klipataan yleensä herkimmin hikoavat alueet, kuten kaula, rinta, lavat ja kyljet. Klippaustapoja on useita, mutta yleisimmin suositellaan, että vähintään jalat, pää ja satulansija jätetään klippaamatta. Hevoselle on aina jätettävä karvainen satulansija, jotta hevonen ei saa satulasta lyöttymiä. Koko hevosen klippaus kestää toimenpiteeseen tottuneella hevosella noin tunnin.

Klippausta perustellaan sillä, että talvella liikkuessaan pitkäkarvainen hevonen usein hikoilee, jonka jälkeen hevosen kuivuminen vie pitkään. Kosteana hevonen kylmettyy helposti. Klipatun, lyhyen karvapeitteen harjaaminen vie myös vähemmän aikaa kuin pitkän ja tuuhean talvikarvan hoito. Märällä säällä hevosten klipatut jalat on helpompi pitää puhtaana ja kuivana.

Joissakin tutkimuksissa klipattujen hevosten on havaittu pystyvän tuottamaan enemmän energiaa, koska siltä on poistettu lämmön haihtumista estävä karvapeite. Suurempi energian tuotto tarkoittaa parempaa suoritusta, koska hevonen pystyy esim. juoksemaan nopeammin tietyn matkan. Klippaus ei edistä hevosen palautumista suorituksen jälkeen. Loimituksen on havaittu jopa hidastavan sitä.

Jos klippaa hevosen, on syytä muistaa, että lämmittävän karvan leikkaaminen heikentää hevosen luonnollisen lämmönsäätelyn toimintaa ja johtaa loimittamisen välttämättömyyteen. Klipatun hevosen loimituksessa on huomioitava säätila. Loimia on tarvittaessa vaihdettava useita kertoja päivässä. Klippaus ei saa olla syynä hevosen tarhausajan lyhentämiseen.
 

Onko klippaus välttämätöntä?

Hevosen hyvinvointi ei edellytä talvikarvan klippausta. Tutkimuksissa on havaittu, että klippaus aiheuttaa hevosessa aina stressireaktion. Reaktiivisen hevosen stressireaktion voi havaita myös käytöksestä. Vähemmän reaktiivisen hevosen stressireaktiota on vaikeampi havaita, mutta se on pystytty todentamaan esimerkiksi silmän lämpötilan ja muiden stressiä mittaavien indikaattoreiden kautta.

Klippauksen aiheuttamasta stressistä kertoo se, että osa hevosista joudutaan rauhoittamaan toimenpidettä varten. Onkin erittäin tärkeä opettaa ja totuttaa hevonen klippaukseen rauhassa ja hevosta kuunnellen. Klipperiä käytettässä on varmistettava, ettei klipperi pääse kuumentumaan tai satuttamaan hevosta. Hevosta ei saa päästää astumaan sähköjohdon päälle, erityisesti hokkikengillä. Klippauksen toteutukseen on olemassa runsaasti ohjeita.

Jos hevosta ei klipata, hikisen tai märän hevosen hyvinvointi pitää varmistaa. Märälle, pitkässä karvassa olevalle hevoselle kannattaa laittaa vähintään ohut, hengittävä kuivatusloimi, jos se jää talliin, jonka sisälämpötila on plussan puolella. Pihatossa olevalle hevoselle on puettava useampia loimia ja vaihdettava ja vähennettävä niitä kuivumisen edistyessä. Kuivumisaikaa lyhentää pitkä loppukäynti ratsastuksen jälkeen, joka on tarpeen muutenkin kylmässä treenatessa.

Hevosen hyvinvointi -työryhmän julkaisu, kirjoittaja Tiina Harrinkari.