Balkenhol ja Heuschmann:

Hevosen parhaaksi oli eläinlääkäri Gerd Heuschmannin ja olympiamitalisti Klaus Balkenholin klinikan aiheena loppiaisena Helsingissä. Kouluratsastuksen Kannatus-yhdistyksen järjestämä tilaisuus kutsui ratsastuksen ja hevosen hyvinvoinnin ystäviä paikalle niin auditorion täydeltä kuin loppuun myytyyn Ruskeasuon Ratsastushalliin.

Saksalaispari on viime vuosina kiertänyt puolilla maailmaa missionsa kanssa. Tohtori Heuschmann kävi Helsingissä kolme vuotta sitten kertomassa huolestaan nykypäivän koulutusmenetelmien vaikutuksesta kouluratsujen ja etenkin nuorten hevosten terveyteen. Valitettavasti hän ole tänä aikana juurikaan saanut nähdä kehitystä parempaan suuntaan.

- Hevosen anatomia kertoo, miten sitä pitäisi valmentaa, Heuschmann painotti nyt yhtä lailla kuin kolme vuotta sitten. - Hevosen rakenne on kuin silta, jonka kantavina pilareina ovat etu- ja takajalat. Miten tämä silta pystyy kannattamaan 250 - 300 kg painoa kipeytymättä, Heuschmann kysyy. 

- Hevonen on luotu syömään ruohoa ja pakenemaan. Luonnontilassa se viettää
17 tuntia päivässä pää maassa, syöden. Se ojentaa kaulaansa, jolloin sen selkä nousee. Kun rupeamme ratsastamaan hevosta, lisäämme vielä 80 kg painoa sen selkään. Ensimmäisten kuukausien aikana nuorta hevosta on ratsastettava eteen - alas niin, että selkä ojentuu.  Ratsastajina haluamme istua mukavan selän päällä - hevoselle taas hyvä selkä on elinehto. Siksi työskentelyn tavoitteena on rakentaa vahva ja jäntevä selkälihaksisto, rento mutta ei veltto.

- Hevosen s-muotoinen kaula suo sijaa lihaksille sään edessä. Kun hevosta ratsastaa eteen ja alas, s-kaari avautuu ja kaula pitenee ja antaa niskan ja selän ligamenteille mahdollisuuden löytää optimaalisen asennon, tilan jossa selkä on rento. Vanhat valmentajat tiesivät, että hevonen näyttää itse näyttää, missä ideaalitila on.

Selkälihakset ovat liikelihaksia
Pitkät selkälihakset ovat koko hevosen vahvimmat liikelihakset. Emme halua, että selkälihaksisto joutuu toimimaan painonkantajana, sillä tarvitsemme vapaasti liikkuvan selän viemään liikettä eteenpäin. Pitkät selkälihakset lepäävät selkärangan ja kylkiluiden varassa. Kylkiluut liikkuvat hevosen hengityksen tahdissa. Laukan liitovaiheen aikana hevosen selkä nousee ylös ja ratsastaja sen mukana. Kun jalat ovat maassa, hevonen pitenee ja uloshengityksen aikana sen selkä painuu matalammaksi, Heuschmann havainnollistaa.

Kaulan lihaksisto on avainasemassa selkälihaksiston kannattamisessa siten, että hevosen luontaiset liikkeet eivät mene pilalle. Mitä vahvempi hevonen, sen korkeammassa muodossa se kykenee liikkumaan ilman että sen selkä menettää joustonsa. Ylälinja on hevosen selän kantava voima. Jos jokin osa tästä jäykistyy tai jännittyy, koko hevonen jäykistyy.
Kuvassa Carolina Westerlund ja Adelante.

Ryhti vaatii voimaa
Hevosen ryhti voi nousta edestä vasta sitten, kun hevonen on riittävän vahva. Ravi on kaksitahtinen liike jossa on liitovaihe ja lähes diagonaalinen askel. Tässä etujalan yläsäären ja takajalan alasäären liikeradan pitää olla lähinnä yhdensuuntainen.  Jos nuoren hevosen niska vedetään ylös liian varhaisessa vaiheessa, takajalan liike jää ilmassa etujalan liikkeen jälkeen ja pian hevosen selkälihaksisto on täysin jäykkä ja lukkiintunut.

Ja tämä on ilmiö, jota vastaan Heuschmann käy taisteluaan. - Meidän jokaisen täytyy päättää ja vaikuttaa siihen, haluammeko näyttävää mutta tappavaa showravia, jossa etujalat huitovat ilmaa ja takajalat tikittävät perässä, vai haluammeko nähdä klassista kouluratsastusta ja kauniita, terveitä hevosia, hän toteaa.

- Liian varhain liian korkeaan muotoon ratsastetun hevosen selkä jäykistyy, mikä näkyy passimaisena käyntinä, rikkoutuneena diagonaalilinjana ravin liitovaiheessa tai jopa niin, että kaksitahtisessa ravissa onkin vain yksi jalka maassa, sekä nelitahtisena laukkana.

Mitä nuorempi hevonen on, sen pidempi sen kaulan täytyy olla. Nuoren hevosen ei pidä häikäistä, sen pitää saada liikkua oikein. Ja jotta hevonen vahvistuisi, sitä pitää ratsastaa paljon maastossa, mäkiä ylös ja alas.  Lihasten pitää olla pehmeitä, ei jäykkiä.

Kokoamisesta
Vaikeaan kouluratsastukseen tarvitaan tietysti myös kokoamista.
Kokoaminen rakentuu kolmesta elementistä: tahti, irtonaisuus ja kuolaintuntuman hyväksyminen. Tähän tarvitaan takajalkojen nivelten joustavuutta ja kykyä ottaa painoa enemmän takajaloille. Kuolaintuntuma tarkoittaa nimenomaan tuntumaa, ei vetämistä taaksepäin. Gramaanit ovat kuin terävä veitsi apinan kädessä, Heuschmann tuomitsee.

- Mutta myös vanhoja, jäykkiä, ontuvia, väärin ratsastettuja hevosia voi auttaa ja parantaa. Ne täytyy vain ensin palauttaa nuoren hevosen tasolle ratsastamalla niitä eteen ja alas. Back to basics. Tähän voi mennä puoli vuottakin, jona aikana hevosta ratsastetaan kevyessä istunnassa tai juoksutetaan liinassa sivuohjilla. Sivuohjat auttavat hevosta löytämään tuntuman. Sivuohjien pituuden säätely on tärkeä: hevosen täyty itse hakeutua tuntumalle ja löytää se. Sitä ei siis saa vetää kasaan ohjilla.

Rollkur vai tiikeri?
Paljon kohua ja keskustelua herättänyt "Rollkur"-menetelmä, jossa hevonen pakotetaan liikkumaan leuka kiinni ryntäissä, on arka aihe. Myös viime kesän MM-kilpailuissa tätä nähtiin, ei kilpa-areenalla, mutta räikeänä verryttelyalueella.

- Rollkurin vastakohta on pyöreä selkä, kuten edellä kuvattiin laukan liitovaiheessa. Rollkurissa hevonen pakotetaan syvälle, jolloin selkä jäykistyy. Sen seurauksena koko hevonen liikkuu ylös - alas ilman selän joustoa. Kun hevonen on ratsastettu oikein ja sen selkä joustaa, sen liike ei heitä ratsastajaa yhtä paljon. Oikein ratsastetun hevosen takajalat työskentelevät kuin tiikerin - päinvastoin kuin rollkurhevonen, joka tekee piaffea jäykin takajaloin.

Joku voitti silti mitalin. - Ei tästä voi syyllistää pelkästään tuomareita, me kuulumme kaikki samaan kastiin. Spektaakkelinomainen esitys voi olla hyvän näköinen, mutta meidän pitäisi palata klassisen kouluratsastuksen perusteisiin ja kuunnella omaatuntoamme. Me voimme muuttaa suuntaa ruohonjuuritasolla, tuomarit huipulla.

- Mutta totta kai MM-kilpailuissa oli myös ratsastajia, joiden hevoset liikkuivat kauniisti, tyytyväisinä ja oikein, painottivat sekä Heuschmann että Klaus Balkenhol.

- Kouluradalla jokainen yrittää tehdä parhaansa ja välttää virheitä. Ratsastuksessa täytyy kaikkien koko ajan oppia lisää, kukaan ei ole koskaan täysin oppinut. Jokaisen ratsastajan täytyy oppia tuntemaan hevosensa yhä uudestaan jotta se kehittyy oikeaan suuntaan, painotti Balkenhol.

Parhaat ratsastavat 80 prosentin tuloksia
- Aachenissa näimme monta lähes täydellistä suoritusta. Heike Kemmerin ja Bonaparten esitys Grand Prix'ssä, Isabell Werthin ja Satchmon Specialissa ja meksikolaisen Bernadette Pujalsin ihana Kür, hän luettelee omia suosikkejaan. Mutta sadan prosentin täydellisyyteen ei kukaan yltänyt - parhaat saivat 80 prosentin tuloksia.

Verryttelyalueella kuvatuista ratsukoista jäi Kyran ja Maxin pehmeän harjoittelun ohella mieleen Balkenholin valmentamien amerikkalaisratsukoiden harmoniset esitykset. - Katsokaa hevosen korvia ja silmiä. Niistä näkee, että hevonen viihtyy, totesi Balkenhol Günter Seidelin ja Aragonin harjoittelusta.

- Ratsastajan istunta on moitteeton, arkityöskentely on kaunista ja eleetöntä ja hän ratsastaa samalla tavalla myös kilpa-areenalla, huomaamattomin avuin. Hevonen oli aiemmin estehevonen. Neljän vuoden pehmeän työn tuloksena hevonen esitti MM-kilpalujen parhaat piaffet ja viivansuorat laukanvaihdot, kiitteli Balkenhol, joka itse ratsasti Saksan kultamitalijoukkueessa hevosellaan Goldstern mm. Haagin MM-kisoissa 1994 ja Atlantan olympialaisissa 1996.
- Tärkeintä on että hevonen luottaa ratsastajaansa kaikissa ympäristöissä - ja päinvastoin. Silloin ei tule virheitä, Balkenhol sanoi teoriaosuuden päätteeksi.

Oikein sovitetut varusteet
Iltapäivän klinikan alkajaisiksi Balkenhol painotti oikein istuvien varusteiden tärkeyttä. - Suitset eivät saa painaa hevosten poskia. Jos jokin remmin painaa, se vaikuttaa aina hevosen irtonaisuuteen, kokoamiseen, kokonaisuuteen. Hannoverilainen turparemmi ei saa olla liian alhaalla eikä koskaan liian tiukalle vedetty. Jokainen liike hevosen suussa vaikuttaa niskan ja kaulan asentoon. Hevoselle täytyy aina suoda mahdollisuus pureskella ja imeä kuolainta.

- En pidä monien ratsastajien suosimista erittäin kapeista turparemmeistä.
Niissä paine kohdistuu hyvin pienelle alalle. Jos ratsastaja joskus tilapäisesti joutuu kiristämään turparemmiä enemmän, niskaremmin täytyy olla erittäin leveä, jotta paine jakautuu suuremmalle alalle.
Kuvassa ratsailla Timo Rokkanen, vierssa Gerd Heuschmann.

- Jos turparemmi on vedetty tiukalle eikä hevonen ei pysty liikuttamaan
ala- ja yläleukaa tasaisesti, hampaisiin voi kehittyä teräviä piikkejä.
Hevosen pään rauhattomuus johtuu usein hammasongelmista, ja ratsastajan täytyy tutkia tilanne riittävän usein. Ongelmia ei saa sivuuttaa, vaan niiden syy täyty selvittää, Balkenhol painotti.

Nuorten hevosten koulutus
- Jos hankit nuoren hevosen, selvitä missä se on kasvanut, miten se on perusopetettu ja opettele ymmärtämään hevosen kieltä. Ratsastajan täytyy oppia tuntemaan hevosen psyykkinen puoli ennen kuin hän ryhtyy kouluttamaan sitä. Yhteistyön tärkeimpiä kulmakiviä on hevosen luottamuksen voittaminen.  Vastaavasti hevosen luottamuksen menettäminen on ratsastajan pahimpia aikaansaannoksia.

- Mutta jos kaiken perustyön on tehnyt huolella, virheitä tulee vähemmän.
Pienen varsan täytyy oppia liikkumaan emänsä vierellä, ja esittäjänsä taluttamana. Jos varsa poukkoilee, taluttajan on oikaistava sitä, ja opetettava sille miten sen tulee kulkea. On tärkeää, että varsa sekä kunnioittaa kouluttajaansa että luottaa tähän, sanoo Balkenhol.

- Jos nuori hevonen on saanut kasaa ja kehittyä normaalisti, se saattaa jo
2,5-vuotiaana näyttää 5- tai 6-vuotiaalta. Tässä piile erittäin suuri vaara, että sitä ruvetaan työskentelemään kuin 5-6 -vuotiasta. Siihen se ei ole lainkaan valmis.

- Nuorta hevosta täytyy työskennellä johdonmukaisesti liinassa juoksuttamisesta alkaen. Liinassa hevonen löytää tahtinsa ja luottamuksensa, oppii liikkumaan irtonaisesti ja tarmokkaasti eteenpäin ravissa ja laukassa ja hakeutumaan tuntumalle sivuohjien avulla. Vasta tämän jälkeen alkaa ratsutus.

Hyvää perustyötä
Nuorten hevosten ryhmässä Balkenhol totesi näkevänsä tyypillisiä viisivuotiaita, joiden lihaksisto ei vielä ole täysin kehittynyt. - Käynti on puhdas ja nelitahtinen, yliastunta on hyvä, liike tarmokas, hevonen pyrki itse eteenpäin, Balkenhol kommentoi Sanna Ylösmäen ja Caspars'in työskentelyä.

- Ravissa ratsastajalla on kevyt ja tasainen tuki, tahti on hyvä ja tasapaino säilyy myös suunnanmuutoksissa. Takaosan työskentely on riittävän energistä, kokonaisuus on miellyttävä, Balkenhol kiitteli.
- On myös tärkeää että hevonen säilyttää tahdin vapaassa käynnissä.
Laukkatyöskentely on erinomaista. Jos nuori hevonen rupeaa vastustelemaan, ei pidä jatkaa samaa, vaan siirtyä vapaaseen käyntiin. Nuorella hevosella ei pidä työskennellä 20 minuuttia enempää yhtäjaksoisesti.

Myös Kira Kanerva ja 5-vuotias Dorazio (kuvassa) saivat kiitosta.
- Hevosen lihaksisto on paljon valmiimpi. Vapaa käynti ei voisi olla parempi: hevonen käyttää koko kroppaansa, pää ja kaula liikkuvat käynnin tahdissa, liike on erinomainen, yliastunta rento ja hyvä. Siirtyminen ohjastuntumalle ei saa tapahtua liian nopeasti eikä ratsastajan pidä käyttää istuntaa liian voimakkaasti. Hevonen ei saa mennä luotiviivan taakse. Sen on voitava työskennellä silmän korkeudella niin että se saa nähdä suoraan eteenpäin.

Puolipidätteet
Hevonen ratsastetaan enemmän luotiviivan eteen puolipidätteiden avulla.
Tämä ei tarkoita kädellä vetämistä taaksepäin vaan siirtymisiä. Puolipidätteiden avulla ratsastaja tarkistaa, onko hevonen laiska, väsynyt tai onko takajalkojen työskentely puutteellinen. 

- Tämä voi näyttää ja kuulostaa tylsältä, mutta kaiken perusta on hevosen oikea tahti. Sen kautta syntyy tulos.  Ratsastajan täytyy reagoida nopeasti - myöntää kädellä kun hevonen vastaa. Hevosen reaktio käteen heijastaa sitä, mitä takaosassa tapahtuu. Kaikki  mitä edessä tapahtuu tai ei tapahdu on oire siitä, mitä takaosassa tapahtuu tai ei tapahdu.

- Jos hevonen ymmärtää jonkin asian väärin, asia tehdään uudelleen. Myös kuuliaisuuden puute on korjattava.

- Nuoren hevosen täytyy olla valpas. Takajalkojen työskentelyn kautta lihaksisto vahvistuu. Mutta hevosen täytyy saada myös iloa, ja siksi työskentelyn täytyy olla monipuolista. Paljon maastoilua, koulua vain 20 minuuttia, Balkenhol tiivistää.

Hymyile, kiitä, ole kärsivällinen
Nuorten hevosten ryhmää seurasi jo pidemmälle ehtineitä ratsukoita.
Balkenhol jatkoi pehmeään ja hevosystävälliseen tyyliin.  
- Ratsastus on hauskaa, hevosen selässä saa hymyillä, hän muistutti. 
- Ole kärsivällinen. Älä menetä malttiasi, älä ole kova hevosellesi. Ehkä joudut tekemään 500 puolipidätettä ennen kuin hevonen ymmärtää ja hyväksyy mitä sen odotetaan tekevän. Älä rupea tekemään töitä sen puolesta.

- Muista kiittää hevostasi usein. Opiskele itse lisää, aina ei yksi ihmiselämä riitä. Hevosen täytyy saada luottamus siihen, että ratsastaja aina tietää mitä tehdään. Ja muista että tahti on kaiken a ja o, jakeli Balkenhol kultajyviään.

Teksti: Ulla Lindgren Fagerholm
Kuvat: Marcus Westermark

Artikkeli julkaistu Hippos-lehdessä 1-07