PONITYTTÖ

5-vuotias Maija oli innokas ponityttö. Naapurissa oli onneksi pieni talli, jossa tuleva maajoukkueratsastaja kiipesi ponin selkään ensimmäisiä kertoja. Vuosien saatossa tallille muodostui pieni, mutta tiivis porukka.

• Meillä oli hauskaa, pidimme mm. keskenämme pieniä tallikisoja. Kävin kyllä välillä tunneilla Tuorilla ja KT-tallilla ja kesäisin mummon ja papan mökin lähellä olevalla Marjamäen tallilla.  Naapurissa tuli kuitenkin suurin osa hevostaidoista opeteltua.

Vuonna 1988 naapuriin syntyi new forest –varsa, joka sai nimekseen Bigaddo.

- Aloin hoitaa varsaa ja ostimme sen 6-vuotiaana omaksi. Itselläni oli silloin ikää 13 vuotta.  Veimme ponin KT-tallille, jossa opettajana oli Kirsi Asikainen. Hänen kanssaan kävimme kokeilemassa maastoesteitä Niinisalossa ja innostuin lajista. Bigaddo meni kenttää muuten kivasti, mutta veteen sitä ei saanut kuin Niinisalossa ja Ypäjällä, jossa olimme käyneet harjoittelemassa. Sinnikkäästi kävin kyllä kokeilemassa! Hyppäsimme silloisia kokelasluokkia (100cm). Olimme Villivarsacupissa ja kentän SM-kisoissakin, mutta silloinkin Bigaddo jäi vedelle. Niinisalossa ja Ypäjällä se sijoittui kansallisissakin poniluokissa. Viimeisestä ponivuodesta lähtien olin ainakin 15 vuotta katkeamatta kenttämaajoukkueessa.

Kuva 2: Bigaddo

HAASTEELLINEN GABRIELLA

Kun poni-ikä tuli täyteen, läksi Maija isänsä ja silloisen valmentajansa Kati Rantasen kanssa Ruotsiin katsomaan hevosia.

• Piia Pantsu oli niitä meille valmiiksi katsonut ja sieltä löytyikin 6-vuotias Gabriella. En tiedä oliko nuori hevonen siihen kohtaan järkevä ostos, mutta pääsin sen kanssa kuitenkin pitkälle. Gabriella oli minulla kauan, kilpailin sillä juniori- ja nuorten vuodet. Sen kanssa opin paljon, niin hyvässä kuin pahassakin.

Gabriella oli haasteellinen rataesteillä ja siksi esteistä tuli Maijalle vuosiksi eteenpäin vaikein osakoe.

- Ruotsissa johdin kansallisessa kilpailuissa maasto- ja kouluosuuden jälkeen, mutta rataesteillä se kielsi ensimmäisellä esteellä ulos. Se söi itsetuntoa, mutta jossain vaiheessa tamma läksi onneksi kuitenkin kulkemaan siinäkin. Kilpailin Gabriellalla lopulta rataesteillä 130cm tasolla ja kentässä menimme paljon 2*:n kisoja. Voitin sillä mm. nuorten kenttäratsastuksen PM-kultaa vuonna 2002. Vuonna 2001 olin nuorten EM-kilpailuissa viides ja saimme joukkuepronssia.

Kuva 3: Gabriella

TWINS UNITED, ELÄMÄN HEVONEN

Jalkavaivojen vuoksi Gabriella astutettiin. Maijalla oli joitakin nuoria hevosia ratsutettavana, joku omakin, kunnes vihdoin löytyi jackpot. Sekin Piia Pantsun kautta.

- Vuonna 2005 läksin jälleen Ruotsiin etsimään hevosta. Menin katsomaan Twins Unitedia ja ostin sen. Halusin hevosen, joka oli rataesteillä varma. En halunnut joutua siihen kierteeseen, missä Gabriellan kanssa olin ollut. ”Stiku” oli syksyllä tullessaan viisivuotias ja jo seuraavana vuonna voitin sen kanssa kentässä seniorien SM-kultaa. En kyllä kehota ketään etenemään niin nopeasti!

Stikun kanssa Maija saavutti monta hienoa muistoa.

- Se hevonen sopi minulle niin hyvin. Olin Stikun kanssa Lyonissa 6-vuotiaiden hevosten kenttäratsastuksen MM-kilpailuissa. Kisasin sillä kaikkiaan seitsemän kautta. Saimme kolme PM-mitalia (2xhopea ja 1xpronssi) ja kaksi SM-kultaa. Sen kanssa nousin kisaamaan vanhoja 3* -kisoja. Olimme Italiassa kerran toisia ja voitimme yhden 2*:n pitkän kisan Saksassa. En ehkä osannut iloita siitä hevosesta silloin tarpeeksi. Vuonna 2011 olimme seniorien EM-kilpailussa Luhmühlenissa. Siitä olen kaikkein ylpein, vaikka en voittanutkaan siellä kuin itseni.

Kuva 4: Nuorten kenttämaajoukkue

Kuva 5: Twins United

Kuva 6: Twins United

VAHINGOSSA RATAESTEILLE

Twins Unitedin kanssa samaan aikaan Maijalla oli useampia hevosia. Jotkut nuoret nousivat 1*:n tasolle mutta aina tuli ”jotain”. Jos ongelmana ei ollut terveys, ei hevosella ollut tarpeeksi päätä maastoon. Niinpä Maija vähitellen ajautui rataesteisiin.

- Viimeiset kenttäkilpailut menin vuonna 2013. Mm. Cortina II meni aluksi kenttää. Kaaduimme kuitenkin treeneissä eikä se varovaisena hevosena enää oikein innostunut maastoesteistä. Marbella, jonka kanssa oli tarkoitus mennä nuorten hevosten mm-kilpailuihin, loukkaantui kisoissa Puolassa. Se sai pienen murtuman jalkaansa, eikä sen jälkeen enää hypännyt alas. Marbella ja Cortina hyppäsivät rataesteitä kuitenkin hyvin, joten siirtymä sinne kävi vähän vahingossa.  Molemmat hyppäsivät lopulta 140cm -luokkia.

Kuva 7: Marbella

Kun Maija hevosten myötä siirtyi vähitellen rataesteisiin, hän halusi myös kehittyä siinä. Siis lajissa, mistä hän ei aikaisemmin niin paljon välittänyt.

- En ole koskaan ajatellut, että vitsi kun tuli vaihdettua lajia. Rataesteillä minulle ei tule raja vastaan siinä, mitä kotimaassa voi kisata. Estekisoihin voi ottaa mukaan useita nuoria hevosia, kentässä se olisi vaikeampaa. Lisäksi kisoja on esteissä tarjolla paljon enemmän. Isolta maastoradalta tullessa oli kyllä mielettömän hieno tunne. Mutta olen saanut niitä samoja tunteita esteilläkin. Kun siihen flow-tilaan pääsee, niin senhän takia sinne radalle menee.

Kimoilla tammoilla, Cortina II:lla ja Birchcape’s Wonderlandilla, Maija on viime aikoina menestynyt loistavasti. Molemmat hän on ostanut 4-vuotiaana.

• Nuoria hevosia on tullut koulutettua 130140-tasolle useita. 13-vuotiaan Cortinan ajattelin nyt astuttaa. Se on sijoittunut varmaan 300 kertaa. Cortina on 135cm:n aikaluokkahevonen, vaikka olen sillä jonkun 140cm luokankin mennyt. 9-vuotias Birchcape’s Wonderland eli ”Tytti” on estepuolella elämäni hevonen, vaikka vaikeahan niitä on järjestykseen laittaa. Se on ensimmäinen hevonen, minkä kanssa olen suunnitelmallisesti päässyt etenemään. Myin sen, mutta ostin takaisin, sillä sen myynti harmitti niin paljon. Se on persoonallinen hevonen, mutta esteissä olen oppinut siltä eniten.

Kuva 8: Cortina II

Kuva 9: Birchcape's Wonderland

TALLIYRITTÄJÄKSI

Maija ehti olla hetken töissä Ruotsissakin ja takaisin Suomeen palattua työpaikka löytyi taloushallinnon tradenomille vanhempien tilitoimistosta.

• Syksyllä 2011 hevosia alkoi olla niin paljon, että oli luontevaa alkaa pitää omaa tallia ja jäädä vähitellen pois tilitoimistosta. Remontoimme tallin ja maneesikin nousi tontille neljä vuotta sitten. Nyt tallissa on hevosia noin 30.  Täysihoitopaikkojen lisäksi meillä on mm. ratsutuspalvelua. Se pääjuttu minulle on kuitenkin valmentaminen. Lisäksi meillä on hevoskasvatusta. Toivotaan, että sieltä nousee joku Birchcape’s Wonderlandin rinnalle.

Kenttäkilpailu-uran Maijaa valmensivat Piia Pantsu ja Kati Kärki-Lehtinen. Esteissä häntä on jo vuosia valmentanut Niklas Aromaa.

• Meillä on hyvä porukka, treenaamme Minna Lehtosen ja Sandra Lähteen kanssa yhdessä. Koulussa haluaisin valmentautua paremmin, olenkin yrittänyt Kikiä kysellä tänne. Ja voisihan sitä valmentautua muutenkin enemmän, mutta jos lähdet johonkin hyppäämään ja pakkaat auton, niin siihen menee koko päivä. Pitäisi kuitenkin ehtiä hoitaa talli ja lapset . Kaikilla hevosihmisillä tulevat toki pitkät päivät tutuiksi.

Maijan perhe on tuttu näky tallilla, vaikka aviopuoliso Mikko onkin muualla töissä. Lapsillekin, Lennille (5v) ja Minnille (pian 4v), on jo hankittu oma minishettis Peukku.

• Mikko on Huittisten kaupungilla ATKhommissa, mutta kyllä täällä hänellekin on aika paljon hommia. Lapsillakin on jo urasuunnitelmia: Lennistä on tulossa maailmantutkija ja Minnistä ponityttö, nauraa Maija.  

Kuva 10: Minni ja Peukku-poni