Ratsastaessaan ihminen kommunikoi hevosen kanssa kehonsa avulla. Ratsastajalla tulisi olla mahdollisimman hyvä tasapaino ja kehonhallinta. Hevosella on erittäin herkkä tuntoaisti, se tuntee ihmisen pienimmätkin liikkeet ja asennon muutokset satulassa välittömästi.

Vaikka ihmisen paino on hevosen painoon verrattuna prosentuaalisesti pienehkö, on selässä istuvalla ratsastajalla kuitenkin iso vaikutus hevosen tasapainoon. Hevosella on geeniperimässään kaatumisen pelko, koska se joka laumassa kaatuu, joutuu ensimmäisenä pedon suuhun. Jos hevonen kokee tasapainonsa uhatuksi, kohdistuu sen kaikki keskittyminen ensisijaisesti pystyssä pysymiseen. Ratsastajan apujen kuunteleminen jää toisarvoiseksi asiaksi.

Kun ratsastajalle ei vielä ole kehittynyt tasapainoa ja kehonhallintaa hevosen selässä, vaikeuttaa hän tahtomattaan hevosen mahdollisuutta säilyttää tasapainonsa. Esimerkiksi vinossa istuva ratsastaja saa hevosen puoltamaan jatkuvasti siihen suuntaan, jossa ratsastajalla on enemmän painoa. Säilyttääkseen oman tasapainonsa hevonen pyrkii siirtämään ratsastajaa keskelle.

Tavoitteena rento ja liikkeisiin tasapainossa mukautuva ratsastaja

Hevosen suu on herkkä ja tuntee todennäköisesti samankaltaisesti kuin ihmisen suu. Jos ratsastaja tukeutuu ohjiin säilyttääkseen oman tasapainonsa, välttää hevonen kuolaimen aiheuttamaa epämukavuutta tai kipua jännittymällä. Myös liian voimakkaat tai tahattomat ohjasotteet aiheuttavat hevosessa saman reaktion.

Varsinkin aloittelevammat ratsastajat helposti puristautuvat satulaan lantio, jalan nivelet ja lihakset jäykkinä. Tällöinkin hevonen vaistomaisesti kovettaa itsensä vastaavalla tavalla. Kun ratsastaja mukautuu hevosen liikkeisiin, liikkuu hevonen huomattavasti vapaammin ja rennommin. Samalla se kuuntelee herkemmin ratsastajan apuja.

Jokaiselle ratsastajalle tulee uransa aikana hetkiä, jolloin tuntuu, että hevonen ei reagoi lainkaan. Tilanne johtuu usein siitä, että ratsastajan avut ovat epäselviä tai ristiriitaisia, eikä siitä, ettei hevonen tunne apuja. Voiman lisääminen ratsastajan apuihin ei auta, vaan päinvastoin ratsastajan pitää rentoutua lihaksistaan. Tällöin hevonenkin rentoutuu ja on herkempi avuille.

Taitolaji, joka vaatii peruskuntoa, voimaa ja liikkuvuutta

Ratsastus on vaikeahko taitolaji. On selvää, että kukaan ole heti hyvä. Kehittyäkseen ratsastaja tarvitsee tunteja satulassa, asiantuntevaa ohjausta, ja ymmärrystä, siitä millainen eläin hevonen on.

Ratsastamista helpottaa ratsastajan riittävä peruskunto, liikkuvuus ja keskivartalon kestovoima. Niitä on hyvä kehittää myös oheisharjoittelun kautta.

On tärkeää oivaltaa, että ratsastustavalla on suuri merkitys hevosen hyvinvoinnille. Toiveena onkin, että jokainen ratsastaja pyrkii kehittymään omalla tasollaan - jo hevosen hyvinvointiakin ajatellen.

Tekstin on kirjoittanut Hevosen hyvinvointi -työryhmän jäsen Tiina Tarkkala.