Suomen Hippos
puheenjohtaja Kalevi Hemilä

Suomenhevonen on monipuolisuudessaan ainutlaatuinen. Suomenhevonen yhdistää meitä hevosalan toimijoita ja on tuttu kaikille suomalaisille. Tuskin mikään muu hevosrotu kokoaa ympärilleen omaan lukumääräänsä verrattuna näin valtavan joukon naisia ja miehiä, nuoria ja vanhempia. Meillä on käsissämme ainutlaatuinen ja yhä elinvoimainen suomenhevonen.

Tänään aloitamme meille kaikille merkittävän juhlavuoden vieton yhdessä täältä Finlandia-talolta. Suomenhevosen juhlavuosi on kaikkien hevosalan toimijoiden yhteinen juhla. On ollut ilo huomata kuinka juhlavuosi valmisteluineen on koonnut yhteen hevosalan toimijat niin eri organisaatioista ja yhdistyksistä kuin kentältäkin. Suomenhevonen on hevosalalle linkki alan ulkopuolelle ja nyt juhlavuonna meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus hyödyntää tätä suomenhevosen vetovoimaa.

Suomenhevosella on takanaan kunniakas historia. Suomenhevonen on ollut suomalaisen yhteiskunnan tukipilari monina vaikeina hetkinä, joita historiaamme liittyy ja rodun merkitystä yhteiskunnallemme ei kukaan voi kiistää. Voikin sanoa, että tästä näkökulmasta katsottuna suomenhevosen juhlavuodella on merkitystä meille kaikille suomalaisille. Tästä syystä juhlavuoden eräänä keskeisenä tavoitteena on lisätä suomenhevosen yleistä tunnettuutta.

Suomenhevosessa elää isiemme perintö ja se on erittäin merkittävä osa koko suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria. Suomenhevosta on nyt sadan vuoden ajan jalostettu yhteiskuntamme tarpeet huomioiden. Satavuotiaan kantakirjan eri vaiheissa on suomenhevonen nähnyt vaiheet niin työhevosena, armeijan ratsuna, sotahevosena, juoksijana ja myöhemmin ratsuna ja pienhevosena. Suomenhevonen on yhteinen kansallisaarteemme, jonka juhlaa saamme tänään yhteisesti viettää. Me suomalaiset saamme olla ylpeitä omasta kansallisesta rodustamme.

Keskeisiä haasteita tulevaisuudessa tulevat olemaan mm. suomenhevosen markkinoiden laajentaminen Suomen ulkopuolelle sekä näkyvissä olevat muutokset kotimaisten kasvattajien, omistajien ja harrastajien rakenteessa. Nämä kaikki haasteet ovat voitettavissa ja uskonkin, että suomenhevonen monipuolisena ja ainutlaatuisia elämyksiä tuottavana hevosena on vetovoimainen myös tulevaisuudessa. Siitä osoituksena on paitsi kuninkuusravien vuosi vuodelta kasvava suosio myös suomenhevosen harraste- ja ratsukäytön lisääntyminen. Suomenhevosten lukumäärä on kääntynyt taas kasvuun. Nyt meillä on jo lähes 20 000 suomenhevosta.

Tänä päivänä suomenhevonen näyttää voimansa urheilijana kilparadoilla ja -kentillä sekä harrastustoverina monissa eri tehtävissä. Yhä kasvavassa hevosalan kentässä on suomenhevosella paikkansa nyt ja tulevaisuudessa. Raviurheilussa suomenhevosemme mahdollistaa omaleimaisen kilpailutoiminnan ja toimii sitä kautta merkittävänä vetovoimatekijänä. Ratsastus- sekä harrastekäytössä suomenhevonen palvelee moninaisilla ominaisuuksillaan ja ainutlaatuisella luonteellaan. Suomalaiselle hevosalan yritystoiminnalle suomenhevosen monipuolisuus luo kilpailuetua, jota monet muut ulkomaiset ravitaloudet kadehtivat.

Velvollisuutemme on nyt ja tulevaisuudessa varmistaa se, että suomenhevonen säilyy myös tuleville sukupolville yhtä elinvoimaisena ja monipuolisena kuin mitä se nyt on.

Suomenhevonen on osa suomalaisen raviurheilun- ja hevostalouden tulevaisuutta.

Suomen Ratsastajainliitto
puheenjohtaja Tapani Peltonen

Valitsin puheenvuoroni näkökulmaksi ratsastusharrastuksen ja siinä yhtenä osana Suomenhevosen. Lisättynä muutamilla henkilökohtaisilla lapsuuden muistoilla. Näin valitsin hyvin tietoisena siitä että Suomen Ratsastajainliitto on urheilun lajiliitto, jonka tulee kattaa kaikki ratsastusurheilutoiminta huippu-urheilu mukaan lukien. Huiput seuloontuvat suuresta harrastajien joukosta - siksi valintani.

Me olemme Suomen Ratsastajainliitossa tiiviisti pohtineet ratsastusharrastuksen voimakkaan kasvun taustoja ja juuria.

Viimeisen tutkimuksen mukaan 135.000 henkilöä harrastaa ratsastusta. SRL:n jäseniksi rekisteröityneitä on näistä noin 37.500. 1990 luvun puolessa välissä olivat luvut vastaavasti noin 70.000 harrastajaa ja noin 21.000 jäseneksi rekisteröitynyttä. Tänään harrastajista on noin 40% nuoria. Voimakkaimmin kasvava harrastaja ryhmä on aikuiset naiset. Mikä sitten vetää heitä mukaan ja pitää kiinni harrastuksessa. Tiiviin työelämän paineiden vastapainoksi hakeudutaan harrastuksen pariin, josta kenties lapsuudesta kumpuaa hyvät muistot. Yhteiskuntakin viesteillään kannustaa aikuisia liikkumaan työssä jaksamisen varmistamiseksi, terveyden ja kunnon ylläpitämiseksi. Tästä muodostuu yhtälö, jossa naiset opintonsa päätettyään, perheen perustettuaan palaavat entisen harrastuksensa pariin. Monet myös niin sanotusti "jäävät kiinni" tuodessaan lapsensa ratsastustunneille.

Lajista on kehittynyt koko perheen harrastus. Kaikki eivät luonnollisesti toimi satulassa vaan toiminnassa on tarjolla runsaasti vapaaehtoistyötä, joka ylipäätään mahdollistaa seuratoiminnan. Harrastukseen liittyy liikunta motiivin lisäksi - vetovoimana luonto ja eläin. Tuotemerkkimme on "hyvä harrastus".

Suurin osa harrastajista on ns. tuntiratsastajia. Heille palvelut tuottavat yksityiset ratsastuskouluyritykset, joista vain muutama on ratsastusseurojen omistuksessa. Kysyntäpaine ratsastuskouluihin on kova. Kysyntä on tietysti voimakkainta siellä missä asutus kasvaa ja asukastiheys on suuri. Uusien yksityistallien ja ratsastajien tarvitsemien puitteiden rakentaminen on ratsukannan kasvun seurauksena runsasta.

Ehkä merkittävin kehityksen jarru ja uhka tulee olemaan maankäytön ongelma. Maakuntakaavoihin ja yleiskaavoihin tulisi varata alueet ratsastukselle ja siihen liittyvälle rakentamiselle. Myös tulee varmistua tulevan asuntorakentamisen toteutuksen pysyvän riittävän etäällä - talleista, halleista, kentistä, aitauksista, laitumista ja ratsastusteistä. Suunnittelussa ja ohjeistuksen laadinnassa tulisi ristiriitoja herättävää vastakkainasettelua ehdottomasti pyrkiä välttämään.

Suurelle joukolle harrastajia on asunnon ja suorituspaikan välisellä etäisyydellä merkitystä. Julkisten kulkuyhteyksien tarve on huomioitava lasten ja nuorten talleille pääsemiseksi.

Suomenhevonen on vahvassa asemassa harrastuksessamme. Yksi suurimmista seuroistamme on Suomenratsut ry, jonka toiminta on valtakunnallista ja jäseniä yli 600. Laajasta harrastajajoukosta kumpuaa myös kilpailun tarve. Halutaan testata kehitystä ja omaa osaamista seura, alue ja kansallisella tasolla. Suomenhevosten suurimaksi vuosittaiseksi kilpailutapahtumaksi on muodostunut Ypäjällä järjestettävä "Suomenratsujen kuninkaalliset".

Suomenratsujen kuninkaalliset -tapahtuma on järjestetty viisi kertaa ja vuonna 2007 on siis vuorossa kuudes. Tänä vuonna tapahtumassa suomenhevosratsukot kilpailevat este- ja kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa. Kilpailuissa ratkotaan suomenhevosten koulu- ja estemestaruudet sekä kasvattajakilpailun voittajat este- ja kouluratsastuksessa. Lisäksi nuoret 3-, 4- ja 5-vuotiaat suomenhevosratsut arvioidaan suomenhevosten laatuarvostelussa. Tapahtuman aloittaa torstaina 6.9. vietettävä suomenhevosen kantakirjan 100-vuotispäivän juhla. Viime vuonna kolmepäiväinen tapahtuma keräsi mukaan noin 340 hevosta ja 7 500 kävijää. Koko ajan kasvavat yleisö- ja osallistujamäärät kertovat suomenhevosen yhä merkittävämmästä tehtävästä ratsuna ja kasvavasta suomenhevosen ratsujalostuksesta. Ypäjälle / Hevosopistolle Suomenratsujen kuninkaalliset on yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista sekä suuren yleisön että ammatillisen koulutuksen kannalta.

Edellinen on mainio signaali kasvatuksen sekä määrällisestä että laadullisesta parantumisesta ratsujalostuksessa. Tänä vuonna joudutaan laatuarvosteltavat nuoret hevoset karsimaan eri puolilla maata runsaan osanottajamäärän vuoksi.

Valmistautuessani tähän tapahtumaan puhutin Pia Tauroa ja kävin sähköposti kirjeenvaihtoa Petra Skarran, Kaisa Kähön ja Kirsti Piminäisen kanssa. Sain runsain mitoin - omaksumiskykyni ylittävän - määrän tietoa. Luetteloituna on kymmeniä menestyneitä suomenhevosratsuja ja ratsastajia, joilla osalla on nykyään kouluttajan, valmentajan jopa vielä aktiivinen mestaruustason kilpailijan rooli.

Tänään julkistetaan Suomenhevonen-juhlakirja.  Sen tietomäärän kanssa en ryhdy kilpailemaan, mutta yhden suomenhevosista nostan esille: Ruuna Veli-Pili (s. 1970, eli lähes 30-vuotiaaksi, kasvattaja Yrjö Hassinen, omistaja Anne-Maj Levonen, ratsastaja Seppo Laine), jonka kilpailusaavutusten mitalilista on huima. Ennen kaikkea Veli-Pilin monipuolisuus on kiehtova. Sillä on mestaruuskilpailuista mestaruuksia ja mitaleja kaikissa olympialajeissa - rataeste, kenttä ja koulu. Sen vahvin jakso oli 1980 luvulla. Lisäksi vuosina 1974-1983 Veli-Pilillä oli ravistartteja 41 kpl.

1950 luvun puolessa välissä oli maassamme noin 400.000 hevosta. Erityisesti maataloudessa hevosen panos oli korvaamaton. Yhteiskunnan motorisoitumisen myötä hevonen joutui väistymään. Alhaisimmillaan hevospopulaatio oli maassamme 1980 luvulla n. 31.500 yksilöä. Hevosten määrä on nyttemmin hyvässä kasvussa harrastuksen lisääntyessä. Nyt hevosia on maassamme noin 70.000, joista suomenhevosia noin 19.500 ja niistä ratsukäytössä noin 4.000. Hyvällä kasvu-uralla on siis myös oma kotimainen rotumme.

Meillä on jo ollut tämän juhlavuoden aikana useampia TV-ohjelmia suomenhevosesta. Tammikuun lopulla satuin illalla TV:n eteen ja näin vajaan tunnin pituisen ohjelman. Useiden henkilöhaastattelujen lisäksi kulki ohjelmassa kuvaa tästä päivästä ja kaukaa menneestä. Oli toimintaa kesäisessä ja talvisessa säässä. Ohjelman päätyttyä TV:n ja talon hiljennyttyä jäin nojatuoliin istumaan ja mieleen virisi vanhoja lapsuuden muistoja 1950 luvun alusta.

Perheemme lomaili helmikuussa useana vuonna Punkaharjulla, Finlandia hotellissa. Muistan hyvin itseni, 5-10 vuotiaan pojan, mielenkiinnon hevosmiesten toimintaan. Oltiin nostamassa järvellä sahattuja jäälohkareita hotellin kellariin vietäväksi. Sillä jäämassalla hoidettiin hotellin elintarvikehuollon jäähdytys/säilyvyys koko vuoden. Tukinajoa miehet ja hevoset tekivät syvässä lumessa joka vuonna. Ei ollut traktoria, vinssejä, nostopuomeja, hydrauliikasta puhumattakaan. Kaikki tapahtui miesvoimin ja veto keräyspaikalle hevosen vetämällä tukki reellä. Jonakin päivänä taas isännät ajelutti vieraita talvikalalle verkkoja kokemaan ja nuotan nostoon. Vedon he olivat tehneet valmiiksi ja vieraiden tulo ajoitettiin saaliin nostoon. Kirkkaina, kauniina, tyyninä päivinä jotkut hevosmiehistä huvi ajeluttivat vieraita lähialueilla ns. "paremmalla" reellä.

Kesät vietimme Nurmijärvellä Valkjärven ja kantatie 132 välissä olevalla kannaksella vieläkin perustallaan seisovassa talossa. Siellä naapuritilan isäntä otti poikasen mukaansa milloin mihinkin. Ajettiin kaikenlaista tavaraa kumipyöräkärryllä milloin mihinkin ja tehtiin kesän heinätöitä. Jännittävintä oli saada istua isännän sylissä haravakoneen kyydissä heinäpellolla. Vain yhden asian ollessa päivän työohjelmassa lähetti isäntä kaupunkilaispojan äitinsä luokse kotipihalle leikkimään. Se työ oli lannanajo!

Hyvät kuulijat, valehtelisin teille, jos sanoisin ettei noita muistellessa silmän alaluomelta vierähtänyt pisara jos toinenkin.

Tulee ajoittain mietittyä, että mitä ovat ne syviä tunteita herättävät muistot, joita tänään 5-10 vuoden ikäinen 55 vuoden kuluttua muistelee siitä digitaalisesta virtuaalimaailmasta, jota iltapäivin ja myöhemmin illalla näytöltä tuijotetaan.

Hyvät juhlaseminaarin osallistujat. Päätän Suomen Ratsastajainliiton puheenvuoron 100 vuoden kantakirjaustaipaleen tehneelle ja toisen "satasen" aloittavalle suomenhevoselle toteamalla: "Hevonen ja erityisesti Suomenhevonen palvelee meitä halukkaasti ja mielellään - tekee sen juuri niin hyvin kuin me sitä kasvatamme, koulutamme ja kohtelemme."

Suomenhevonen 100 vuotta -työryhmän puheenjohtaja Jukka Mäkilä

Suomenhevosen juhlavuosi on siis alkanut! Suomenhevonen 100 vuotta - työryhmä toivottaa teidät ja samalla koko Suomen kansan tervetulleeksi läpi vuoden jatkuvaan satavuotiaan suomenhevosen juhlaan.

Tämän Suomen Hippoksen perustaman työryhmän tehtävänä on ollut suunnitella ja koordinoida juhlavuoden toimintaa, näkyvyyttä ja rahoitusta. Suunnittelutyön edetessä suomenhevosen juhlavuosi on rakentunut koko hevosalan yhteiseksi voimainponnistukseksi, jossa alueellisella ja paikallisella talkootyöllä tulee olemaan ratkaiseva merkitys.

Nyt, juuri tällä hetkellä, kun juhlavuotta ollaan päästämässä täyteen vauhtiin, työryhmämme tunnelmia voisi kuvata vastuuntuntoisen levollisiksi. Suuren vastuun ja haasteellisuuden ja jopa kunnioituksenkin tunteet johtuvat suomenhevosen ansioista, sen uhrauksista ja merkityksestä maamme lähihistorian käännekohdissa - raskaina sota-aikoina ja uuvuttavan jälleenrakentamisen aikana. Juuri siksi, että suomenhevonen on tehnyt merkittävän savotan meidän kaikkien tämän päivän suomalaisten hyvinvoinnin eteen, pitää koko kansalla myös olla mahdollisuus osallistua näihin sankarinsa satavuotisjuhliin.

Näin ollen satojen juhlavuoden tilaisuuksien, tapahtumien ja toimien kirjo jalkautuukin valtakunnallisiin, alueellisiin ja paikallisiin puitteisiin. Tämän varsinaisen lähtölaukauksen antavan juhlaseminaarin lisäksi voimme itse kukin valita vuoden tarjonnasta vaikkapa omalla kotiseudullamme toteutuvan suomenhevosaiheisen tilaisuuden: avoimet ovet lähitallilla, suomenhevosaiheisen luennon, konsertin, tai illanvieton. Voimme osallistua oman alueemme, tai lomanviettoseutumme suomenhevosen viestitapahtumaan, valtakuntaa kiertävään valokuvanäyttelyyn, suomenhevosteemoitettuihin ravi- ja ratsastustapahtumiin sekä monimuotoisiin työhevosnäytöksiin. Iltalukemiseksi voimme valita satavuotisteeman innoittamina kirjoitettuja historiikkeja, kaunokirjallisuutta, tai kohta julkaistavan suomenhevosen juhlakirjan. Koulujen oppilaat ja opettajat saavat syksyn mittaan mahdollisuuden tutustua maamme ainoaan alkuperäiseen hevosrotuun. 

Kesän suomenhevoshuipputapahtumia tulevat olemaan mm. Suomenhevosten kuninkaalliset - ratsastustapahtuma Ypäjällä , Pro Agrian Farmari maaseutunäyttely Kuopiossa, sekä koko juhlavuoden huipentuma Kouvolan kuninkuusravit. Suomenhevosen päivänä 6.9.antaa Suomen Hippos kaikille suomenhevosen ystäville liputussuosituksen ja varsinkin itsenäisyyspäivänä ja joulun seutuna tulemme näkemään suomenhevosten ja veteraanien iloisia, osin varmaan liikuttaviakin kohtaamisia. Lisäksi juhlavuoteen sisältyy paljon, paljon muunkinlaisia tapahtumia, joissa suomenhevonen esittelee kaikkia käyttömuotojaan. Kaiken kaikkiaan suomenhevosen 100 - vuotisjuhlasta on tulossa kattava, kansallishevosemme itsensä näköinen koko vuoden kestävä tapahtumien sarja, jossa pääosaa esittää ja vetotyön tekee, kuinkas ollakaan - suomenhevonen itse.

Tunnelmat juhlavuoden järjestelyjen suhteen ovat siis vastuuntuntoisen levolliset. Äsken kuulemanne ilahduttavan monipuolisuuden keskellä tämä levollisuus johtuu nimenomaan suomenhevosesta itsestään: onhan historiakin sen meille jo opettanut: juhlavuoden pääosan esittäjä - suomenhevonen - ei ole ennenkään pettänyt omiaan.

Juhlavuoden historiateeman rinnalla meidän pitää muistaa huomioida erityisesti myös suomenhevosen tulevaisuus. "Kiitos menneestä - vahvassa nykyisyydessä tulevaisuuden avaimet" - lauseessa tiivistyy juhlan perimmäinen sanoma. Samalla, kun suomenhevonen esittäytyy suurelle yleisölle, meillä on mahdollisuus miettiä kansallishevosemme eri käyttömuotojen ja osaamisalueiden kehittämismahdollisuuksia. Juhlavuoden kuluessa kertyneitä kokemuksia, hankittua tietoa ja tehtyjä kokeiluja pitää pystyä hyödyntämään suomenhevosen tulevaisuuden suunnittelussa. Ainakin tämän hetken selkeänä tavoitteena työryhmällämme on suomenhevosen ongelmiin, vahvuuksiin ja erityiskysymyksiin pureutuvan ns. tulevaisuushankkeen aikaansaaminen heti juhlavuoden jatkoksi.

Meidän kaikkien käytännön toimijoiden vastuu suomenhevosemme seuraavan sadan vuoden hyvinvoinnista on ratkaisevan suuri. Kaikkein toivottavinta kun on, että alan kasvu rakentuu omaehtoisuudelle ja aidolle kysynnän lisääntymiselle. Laatuajattelua soveltaen voimmekin todeta, että paras lahja suomenhevosellemme olisi se, että me kaikki suomenhevosen kanssa tavalla, tai toisella tekemisissä olevat pyrkisimme tekemään oman työmme ja osuutemme keskimääräistä paremmin, olimmepa sitten kasvattajia, omistajia, tallityöntekijöitä, valmentajia, toimihenkilöitä, luottamushenkilöitä, tai vaikkapa poliitikkoja. Oikeastaan voisimme jo luonnostaan kilpailuun tottuneina panna paremmaksi ja antaa lupauksen itsellemme, että jokainen meistä pyrkii omalla osa-alueellaan vähintään parhaimman kymmenyksen joukkoon ollessaan suomenhevosen asialla. Kohtuullista ja oikeudenmukaista sekä suomenhevosta, että meitä itseämme kohtaan on myös se, että huomaamme itse arvostaa itseämme ja osaamistamme. 

Näillä terveisillä suomenhevonen 100 vuotta - työryhmä haluaa toivottaa kaikki väestö- ja ikäryhmät mukaan juhlavuoden viettoon kokemaan elämyksiä, viihtymään, rentoutumaan, jännittämään ja ennen kaikkea tutustumaan omiin juuriinsa yhdessä ainoan alkuperäisen suomalaisen kansallishevosen - suomenhevosen kanssa.

Juhlaesitelmä
professori Olli Alho
Kuninkaita, kuningattaria
ja arjen sankareita - suomenhevosen kulttuurihistoriaa

Väinö Linna kuvaa Tuntemattomassa sotilaassa talousaliupseeri Mäkilän kuoleman ja tulee samassa yhteydessä tehneeksi kunniaa myös sille nimettömälle kuormahevoselle, joka kaatuu Mäkilän viereen samassa tulituksessa. Viime sotien aikana yli 20 000 hevosta menetti henkensä. Ne todistivat vaikeimmissa mahdollisissa olosuhteissa tosiksi suomenhevoseen liitetyt laatusanat: vahvuuden, sitkeyden, kuuliaisuuden ja hyväpäisyyden.

Suomenhevonen on yksi kansakunnan keskeisistä symboleista, ja sen tarina on lähes identtinen koko kansakunnan selviytymistarinan kanssa. Sen alkuperää etsittiin pitkään idän suunnalta, mutta kuten suomalaistenkin kohdalla, aikanaan teoriat sen mongolisesta taustasta hylättiin ja se todistettiin kuuluvaksi alkuperäiseen pohjoiseurooppalaiseen rotuun.

Kirjallisuus on kartoittanut hevosen asemaa suomalaisessa arjessa Kalevalan sankarirunoista ja Kantelettaren tunnelmarunoudesta lähtien. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä kuvaa ilmeisen todenmukaisesti hevosen asemaa 1800-luvun maalaistalossa -  silmäpuoli Valko on kuin kahdeksas veljes ja asuukin talvella veljesten kanssa samassa pirtissä. Sakari Topeliuksen Maamme-kirjassa suomalainen hevonen saa oman kappaleensa ja paljon kyytihevosilla matkustellut Topelius osoittaa huomattavaa asiantuntemusta kuvatessaan tämän ominaisuuksia. Seuraavalla vuosisadalla hevonen esiintyy muiden muassa Pentti Haanpään maalaiselämän kuvauksissa miesten mittana tai jotakin yleistä havaintoa pohjustavana lähtökohtana. Myös Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa korostuu hyödyllisyyden ohella hevosen näyttöarvo. Kun Kiviojan Viki yrittää ostaa Akselin varsan, tämä  kieltäytyy ja toteaa, että "rahaa tehdaan Helsinkissä hopeasta ja paperista, mutta hyvät hevoset on taivaan lahjoja". 

Millaisista aineksista suomenhevosen merkitys suomalaisuuden symbolina koostuu? Kiinnostavaa ja samalla vaikuttavaa on havaita, miten monipuolisesti se on palvellut isäntiään ja emäntiään ja samalla koko kansakuntaa. Kulloisenkin aikakauden tarpeet ovat ratkaisseet, millaisena se hevosensa on halunnut. Sodissa on tarvittu vahvoja ja hyväpäisiä hevosia, jotka eivät säiky sodan melskettä. Maatöissä edellytetään voimaa ja kuuliaisuutta. Kaupunkien istvossikoiden piti olla rauhallisia, kyytihevosten taas kestäviä ja mielellään myös kohtalaisen nopeita. Ravurin ominaisuuksia ovat nopeus, kestävyys ja rehellisyys - kyky antaa kaikkensa. Ratsun tulee olla yhteistyökykyinen ja rauhallinen. Suomenhevosen tunnetulla älykkyydelläkin on ollut käyttöä niin sodassa kuin rauhanajan kiperissä tlanteissa.

Suomen kaupungistuminen ja maaseudun osittainen tyhjentyminen ei vaarantanut suomenhevosen tulevaisuutta - ei liioin lämminveriravurien tulo kilparadoille - kiitos niiden maan eri puolilla asuvien hevosmiesten ja - naisten, jotka ovat pitänee huolta suomenhevosen kehittämisestä ja hyvinvoinnista. Kun ravikansa kokoontuu vuosittain kuninkuusraveihin, se juhlii kuninkaiden ja kuningattarien ohella myös kaikkia muitakin tässä suuressa juhlassa kaviouraa kiertäviä hevosia ja samalla merkittävän perinteen säilymistä.

Suomalaisille on kunniaksi, että me olemme - ilman että muiden on pitänyt sitä meille teroittaa - ymmärtäneet ja osanneet pitää huolta suomenhevosen säilymisestä elinvoimaisena ja lukemattomille suomalaisille iloa tuottavana kansallisena perintönä ja samalla korvaamattomana osana suuren yhteisen maailmankylämme lajirikkautta.