”Maapaikoilla on iso merkitys sekä urheilijoille itselleen että koko lajille. Suomi on suhteellisen pieni ratsastusmaa, mutta on hienoa nähdä, että meillä on taitavia ja tavoitteellisia urheilijoita monessa lajissa”, iloitsee Ratsastajainliiton urheilujohtaja Jutta Koivula.

”Joukkuepaikat ovat tärkeitä ja kertovat siitä, että osaamista on laajalla rintamalla ja työskentely on ollut järkevää ja tuloksekasta”, jatkaa Koivula.

Edellisen kerran Suomella on ollut nelihenkinen koulujoukkue olympialaisissa Soulissa vuonna 1988. Myös Sydneyyn vuonna 2000 lähetettiin nelihenkinen joukkue, mutta Kyra Kyrklundin Lillemarkens Arkibal sairastui karanteenissa ja Janne Berghin Chimkent loukkaantui kilpailupaikalla.

Vielä vahvistamatta ovat pararatsastajien paikat Pariisin paralympialaisiin. On kuitenkin olemassa mahdollisuus, että ainakin Katja Karjalainen ja myös Jonna Aaltonen ja Laura Kangasniemi voivat saada paikan. Silloin pararatsastajilla on myös kolmihenkinen joukkue Pariisiissa. Paralympialaisissa ei ole aiemmin kilpaillut suomalaista joukkuetta. Nämä paikat aukeavat sen mukaan, miten kyseiset alueet ilmoittavat käyttämättä jäävistä paikoista, viimeistään maaliskuuhun mennessä.

Parhaassa mahdollisessa tilanteessa Suomella on viisi paikkaa olympialaisiin ja kolme paralympialaisiin. Edellisen kerran määrä ylittyi 1950-luvulla, kun Helsingin ja Melbournen olympialaisissa kilpaili kuusi ja seitsemän suomalaisratsukkoa.

”Kunhan saamme varmistusta noista paikoista, niin viimeistelemme kevään kilpailuohjelmaa yhdessä urheilijoiden, lajijohdon sekä Olympiakomitean kanssa. Seuraava kokous Olympiakomitean kanssa on tammikuun alussa.”

Vuosien työ palkittiin olympiapaikalla

Saksassa asuva Emma Kanerva on aiemmin kilpaillut olympialaisissa, muut ovat ensikertalaisia. Kanerva oli Lontoossa vuonna 2012 Sini Spiritillä (22.). Nyt Kanerva on Suomen ryhmä A:n rankingissä sekä toisella sijalla Greek Airilla että kolmantena Mist of Titaniumilla. A-ryhmästä on jaossa kaksi maapaikkaa.

Kenttäratsastuksessa Sanna Siltakorpi on A-ryhmän toinen ja Manninen kolmas. Saksassa asuva Siltakorpi saa maapaikan A-ryhmästä ja Manninen on eri ryhmien lisäksi jaossa olevan kolmen korkeimmalle sijoittuneet ratsastajan joukossa.

”Sitä kun on niin pitkään miettinyt ja pitkään katsonut [rankingeja], ja vaikka on ollut hyvin varmaa, niin ei ole uskaltanut niin sanotusti virallisesti vielä uskoa. Nyt kun se on varmaa, niin onhan se ihan uskomatonta”, miettii pieksämäkeläinen kenttäratsastaja Veera Manninen.

Hän on jo vuosia kertonut päätavoitteekseen Pariisin olympialaiset ja työskennellyt sitä kohti pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti yhdessä valmentajansa ja hevosen Sir Gregin omistajan Petri Tolmusen kanssa. Koko tiimi saakin Manniselta runsaasti kiitosta.

”Joulukuussa meillä oli peruskuntatreeniä. Tammikuussa siirrymme koulu- ja kavalettityöskentelyyn. Lisäksi jatkamme edelleen peruskuntotreeniä maastossa. Koulussa treenaamme teknisyyttä ja pientä kavalettia, vasta helmikuussa aloitamme hyppäämisen.”

Sir Greg on toipunut hyvin viime kauden vammastaan, jonka vuoksi ratsukko ei kilpaillut syksyllä.

”Viime vuosi oli uramme ensimmäinen rikkonainen kisakausi, siihen asti on aina mennyt ongelmitta. Onneksi alkukausi oli niin hyvä, että voimme rauhassa keskittyä hoitamaan ja kuntouttamaan Gregiä.”

Lue FEI:n uutinen: LINKKI

FEI:n olympia- ja paralympiarankingit: LINKKI