Marko Björs, kouluratsastaja, valmentaja ja toimittaja

”Kärsivällisyyttä! Hevosilta olen oppinut paljon. Olen oppinut olemaan oma itseni, sillä niille ei voi teeskennellä. Olen oppinut pitkäjänteisyyttä ja järjestelmällisyyttä. 

Ilman hevosia en olisi minä! Minusta on tullut luontoa, eläimiä ja elämää kunnioittava alan ammattilainen. Sain hevosista elämäntyön!”

 

Inka Henelius, urheilutoimittaja

”Anna hevosen murehtia, sillä on iso pää.”
Tämä suomalainen sanonta kuvaa paljon sitä, mitä hevoset pystyvät meille ihmisille tarjoamaan.

Pienestä pitäen, kun 9-vuotiaana sain vihdoin aloittaa ratsastuksen, minusta tuli osa tallijengiä. Sinne poljettiin 5 kilometrin matka, sisukkaasti, päivästä ja ilmasta välittämättä.

Tallilla opin sosiaalisia taitoja, tavoitteellisuutta, sekä tietenkin vastuun kantoa. Eväät jaettiin, hevosille kerättiin tuoretta läheiseltä hautuumaalta, mätettiin paskaa ja tehtiin mitä ikinä oli tarvis. Hyvässä hengessä.

Teini-iässä heppaharrastukseen tuli tauko, kun keskityin koripalloon. Aikuisiässä sain hepat takaisin elämääni, jopa oman kotipihalleni.

Samalla tavalla hevonen on opettanut vastuunkantoa, kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta myös miehelleni ja lapselleni.

En ole käynyt kaksijalkaisella terapeutilla koskaan, mutta nelijalkaiset ovat olleet hyviä kuuntelemaan. Antaa hevosen murehtia, sillä on iso pää. Ja viisaat silmät.

 

 

Kyra Kyrklund, olympiaratsastaja ja valmentaja

Kyra Kyrlund on samaa mieltä kyselyymme vastanneiden kanssa. Hänellä vahvimmin esiin nousivat kärsivällisyys, vastuunkanto, pitkäjänteisyys, sitkeys ja rohkeus.

”Näiden lisäksi sanoisin kielitaito, sillä se on avannut monta mahdollisuutta maailmaan. Ahneus on pahitteeksi hevosten kanssa kuten muutenkin elämässä.”

Ratsastus ja hevoset opettivat minulle jo nuorena kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta ja suunnitelmallisuutta. Edistyminen on joskus hidasta, joten tavoite on pidettävä kirkkaana mielessä.

 

 

 

Arvi "KoruMies" Martikainen, kenttäratsastaja

”Hevoset eivät ole osa elämää, vaan koen eläväni hevosista. Jos saisin jotain maailmankaikkeudessa päättää, laittaisin jokaisen lapsen ja nuoren elämään tovin hevosten kanssa. Se nöyryys, kuuliaisuus ja voima mitä hevosissa on, on jotain uskomatonta, kun sen oikeasti tajuaa. Ja se, miten nuo eläimet opettavat meitä ihmisiä, on niin ihmeellistä. Verrataanpa hieman hevoselämän oppeja "tavalliseen" elämään.

Yritä tehdä hevoselle jotain väkivalloin tai voimalla - joka kerta jäät kakkoseksi. Eikö vaan, että ihmisten välisissä suhteissa pätee sama.

Lopeta hyvään suoritukseen silloin kun kaikki on hyvin. Älä tee liikaa vaan jätä hevoselle fiilis, jossa se janoaa lisää pyytämääsi. Sama pätee ihmisen kehittymisessä. Älä vie itseäsi liian loppuun, vaan lopeta kun kaikki on hyvin. Seuraavana päivänä olet innokas jatkamaan siitä mihin jäit.

Jos esteradalla tulee puomi, et voi jäädä miettimään pudotusta, vaan siirrät fokuksen seuraavaan tehtävään. Joten miksi elämässäsikään miettisit liikaa asiaa, jossa et onnistunut. Mieti, miten voit korjata asian, mutta näe se positiivisena. Ilman pudotusta et ehkä olisi huomannut virhettäsi.

Hevosten kanssa mikään ei mene suunnitellusti ja uusia suunnitelmia tehdään jatkuvasti. Miettikää, jos jokainen ihminen osaisi saman? Kun joku suunnitelma menee penkin alle, ei masennuttaisi siitä, vaan pidettäisi selviönä, että plan B saattaa olla ihan yhtä toimiva. Eikä maailma kaadu siihen, vaikka joskus kaikki ei onnistukaan.

Hevosta tulee kunnioittaa, kiittää, hoitaa, ja rakentaa hevonen sellaiseksi, joka haluaa tehdä työtä kanssasi. Miettikää, jos ihmiset toimisivat samoin toisilleen?

Ja viimeisenä: Jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä! Tämä olisi hyvä muistaa myös ihmisten, jotka joskus voivat sen verran heikosti, että suuntaavat energiansa toisen ihmisen satuttamiseen.”

 

Kari Vepsä, muusikko ja lännenratsastaja

”Lapsena kävin kavereiden kanssa ravitallilla. Kotona meillä oli vain lehmiä ja vasikoita, joilla kyllä ratsastin, mutta äiti ei siitä tykännyt.

Hevoset ovat olleet niin tärkeä osa elämääni. Niiden kanssa oleminen on niin terapeuttista, ja se on sydämen asia. Hevosten koulutus on antanut minulle elämänsisältöä, ja se on työtä musiikin ohella.

Hevonen on niin uskomaton eläin, joka on meidän armoillamme, ja jaksaa palvella. Hevoset ovat viisaita, ne todella osaavat ajatella. Ne tekevät niin mielellään töitä, kunhan niillä on hyvä johtaja.

Luottamus, kunnioitus ja ystävyys.”
 

Maija Vepsäläinen, lännenratsastaja

”Aloitin pakosta ratsastuksen vuonna 1975, kun kaverinin menivät tallille. Minua pelotti niin, että oksensin, mutta niin niistä hevosista elämä tuli. Olen saanut niistä vahvuutta ja voimaa. Minulla on aina ollut voimakas kilpailuvietti, joten kilpaileminen oli ihan selvää alusta alkaen.

Ihailen naisia, jotka aloittavat lajin 45-vuotiaana, sillä tiedän, miten pelottavaa ratsastaminen voi olla. Hevoset antavat meille rohkeutta, ja se rohkeus palkitaan niiden kanssa.”

 

Ronja Salmi, kirjailija, yrittäjä ja juontaja

Olen oppinut myös pitämään itseni rauhallisena yllättävissä tilanteissa ja tarjoamaan aina ratkaisun pelkän kiellon sijasta. Hevonen ei ymmärrä pelkkää ei-sanaa, sille on aina tarjottava mahdollisuus toimia toisin. Sama pätee ihmisten kanssa toimimiseen ja jopa johtamiseen. On parempi tarjota vaihtoehtoa, kuin tyrmätä muiden ehdotuksia.

Uskon että työmoraalini on myös rakentunut tallitöissä. Aina ei huvita, mutta hommat on hoidettava joka kerta kunnialla. Vastuunkanto hevosesta on niin sitova asia, että myöhemmin vastuulliset tehtävät eivät ole tuntuneet vaikeilta.

Olen varma, että hevosten kanssa viettämäni aika näkyy minussa myös tallin ulkopuolella.

 

 

Sofia Vikman, kansanedustaja, SRL:n hallituksen jäsen 2015-2017

”Hevoset ovat kuuluneet elämääni lapsesta saakka. Se on opettanut ottamaan ja kantamaan vastuuta. Kilpaurheilu opetti ahkeran ja pitkäjänteisen työskentelyn olevan edellytys hyvien tulosten saavuttamiselle.

Ajattelen, että hevoset opettavat määrätietoisuutta ja johtamista lapsille ja nuorille. Jotta harrastus on turvallinen, sen täytyy perustua siihen, että fyysisesti heikompi eli ihminen johtaa. Siksi harrastus ei kasvata pelkästään vastuuntuntoisia hoitajia vaan opettaa nuorille myös johtajuutta ja yhteistyötaitoja.

Lisäksi ratsastus on ainoa olympialaji, jossa naiset ja miehet kilpailevat tasavertaisesti yksilöinä samassa sarjassa keskenään. Tämäkin oppi on minusta hyödyllinen. Eihän työelämässäkään ei ole eri sarjoja, ja ratsastus opettaa nuorille asennetta suhtautua tähän täysin arkipäiväisenä asiana. Minulle kaupungissa kasvaneena hevoset ovat myös pitäneet yllä tiivistä yhteyttä eläimiin ja luontoon.”

 

 

Katja Ståhl, toimittaja ja juontaja

”Hevosten opettama ihminen on ihan erilainen kuin muut. Sellainen ihminen luottaa siihen, että minä pystyn, koska nuo muut pelkäävät. Hevonen on opettanut minulle vastuunkantoa. Hevonen ei tietenkään pärjää itsekseen, mutta se on myös sielultaan varsin heiveröinen otus, jota pitää tukea ja kannustaa, jotta se uskaltaa ja rohkenee enemmän. Silloin ihmisen pitää olla järkähtämätön ja tukeva. Moinen malli on siirtynyt muuallekin elämään. Kun kukaan muu ei uskalla kantaa vastuuta, minä uskallan.

Jos annat, hevonen myös näyttää sinulle millainen itse olet. Se on opeista suurin. Hermostuneella hevosella on hermostunut omistaja.”

 

 

Hildur Hagelberg, 90 vuotta, ratsastuksen opettaja, koulutuomari, Kajaanin Ratsastusseuran perustajajäsen, harrastaja

Hevoset ja ratsastus ovat kuuluneet elämääni aina, niiden valtavaa merkitystä on vaikea muutamalla sanalla kuvailla, mutta tässä poimintoja:

- onnistumisen elämyksiä, kun oppilaani 3-vuotiaasta yli 70-vuotiaaksi onnistui tai kun vammaisratsastaja, joka ei ollut puhunut vuoteen, alkoi ratsastaessa veisaamaan virttä

- onnen ja ilon tunteet nähdessäni lasten ja nuorten riemun heidän silmissään, kun he saavat toimia kukin omalla harrastustavallaan hevosten kanssa esim. heppakerhossa, leirillä tai kilpailuissa

- olen nauttinut katrillien, isojen tapahtumien ja kulkueiden suunnitteluista musiikkivalintoineen

- ihania ovat olleet uittamiset ja marjareissut hevosen odottaessa puuhun kytkettynä heinäkasalla

- yli 18 vuoden armeijatallin aika oli merkittävät, esim. tavat, järjestys ja hevosten kanssa junalla tehdyt kilpailumatkat

- koulutuomariajoilta jäi upeita ja hauskojakin muistoja

- viikoittainen maastoratsastuslenkki antoi voimia 20 vuoden rankkaan omaishoitajatyöhön

- hevosten kautta tulleet rakkaat ystävät ympäri maailman

- hienoa on seurata lajin kehitystä: pienillä avuilla parempia tuloksia ”niin metsä vastaa kuin sille huudetaan” eli ei raipalla vaan rakkaudella

- ihan parasta on ollut saavuttaa usean hevosen kanssa hieno luottamussuhde

 

Lukijapalautetta

Aira Toivola
"Minulle hevonen on ollut jotain pysyvää ja turvallista, kantanut surussa, myötätunnossa ja ilossa. Hevonen on opettanut vahvuutta, rohkeutta ja reiluutta. Hevosen rehellisyys on pakottanut pysähtymään oman tekemisen ja olemisen äärelle, sille mikä on oikeasti totta siinä hetkessä. Pienet muutokset mielessä tai kehossa eivät jää hevoselta huomaamatta. Kiitos hevonen, ystäväni."