George Morris:
Hitaasti tekemällä saa nopeita tuloksia

Amerikkalainen huippuvalmentaja George Morris kurssitti suomalaisia estevalmentajia Ypäjällä. 67-vuotiaan olympiamitalistin nimikirjoitus on myös lukemattomissa amerikkalaisten voittamissa arvokilpailumitaleissa ja maailmancupin kärkisijoissa. Kolmen päivän valmentajakoulutuskurssin teema oli eritasoisten ratsukoiden valmentaminen.

- Valmennettavan ratsastajan tehtävä on olla tarkkaavainen, keskittyä ja käyttää aivojaan. Oikotietä menestykseen ei ole, sanoi Morris. Kun yritetään käyttää nopeita menetelmiä, saadaan yleensä tuloksia aikaiseksi hyvin hitaasti. Harjoittelemalla hitaasti, yksi askel ja asia kerrallaan saadaan nopeita tuloksia.
Kuvassa Anu Leväaho tasapaino- ja koordinaatioharjoituksessa.

Morriksen mukaan suurin osa ratsastus- ja hevosongelmista on itse aiheutettuja ja ne johtuvat siitä, että ei tiedetä tarpeeksi. Kyky vastaanottaa valmennusta ja omaksua tietoa on avain menestykseen. Esimerkiksi heikko perusistunta ja -asento aiheuttavat ongelmia. Jos sitä ei haluta korjata, ei voida odottaa tuloksia. Kevyessä istunnassa työskentely sekä ilman jalustimia ratsastaminen ovat parhaita tapoja kehittää asentoa ja tasapainoa.

Onnistumisten toisto on osaamista
Sekä ihmiset että hevoset tarvitsevat vaihtelevia harjoituksia. Täytyy osata toimia erilaisissa tilanteissa, ratkaista etäisyystehtäviä ja reagoida oikein eri etäisyyksiin.
- Hevosten pitää tottua olemaan sekä lähellä että kaukana. Pitää harjoitella vaihtelevia esteitä, kulmia, tilanteita sekä luonnonesteitä. Harjoittelemalla oppii, ja onnistumisten toisto on osaamista. Onnistumiset kasvattavat sekä hevosten että ratsastajien itseluottamusta, muistutti Morris.

Morris oli tarkka siitä, että ratsastajat seurasivat toistensa suorituksia ja hänen ratsastusdemonstraatioitaan. Demon jälkeen jokaisen ratsastajan piti kertoa mitä oli esityksestä oppinut. Tarkkaavaisuus auttaa oman suorituksen parantamisesta.
- Kaikkia virheitä ei tarvitse tehdä itse, oppikaa muiden tekemistä virheitä, ja käyttäkää niitä hyväksenne, kehotti Morris. Kuvassa yksi demoista. Morris ratsasti useita hevosia, laukkasi ja hyppäsi puhuen samalla yleisölleen, hengästymättä.

Työmoraali ja asenne
Sana työmoraali toistui kurssin aikana usein.
- Ihmisten pitää kehittää oikea asenne ja kovuus harjoitella. Pehmoihmiset eivät jaksa tai viitsi tehdä töitä. Opettajan tehtävä on löytää tapa tuottaa onnistumisten toistoja, sanoi Morris.

Opettajan tehtävä on olla rehellinen ja tuntea valmennettavansa. Pitää myös huomioida se, että ratsastajan kyky työskennellä tasaisella saattaa olla aivan eri tasolla kuin hänen kykynsä hypätä ratoja. Hyväkin kisaratsastaja voi olla perustyöskentelytaidoiltaan heikko, ja silloin tie nousee pystyyn jos apua ei ole saatavilla tai halu sen hankkimiseen puuttuu.

Opettajan pitää myös itse pystyä näyttämään miten harjoitus tehdään sekä oikein että väärin. Se helpottaa ja nopeuttaa oppimista ja auttaa hevosta tekemään oikein kasvattaen sen itseluottamusta.  Mikäli opettaja ei pysty ratsastamaan itse, hänellä pitää olla avustaja, joka voi demonstroida.

- Vaikeita asioita ei pidä välttää, vaan harjoitella, jotta niistä vähitellen tulee helppoja. Harjoitelkaa yksi asia kerrallaan, hitaasti ja käyttäen matalia esteitä, jatkoi Morris.

- Superlahjakkaat ratsastajat ja hevoset menestyvät riippumatta siitä mitä he tekevät. Tavallisten ihmisten ei kuitenkaan pidä menne kopiomaan sitä, miltä superlahjakkuuksien radat näyttävät, vaan tehdä perustyö askel kerrallaan, muistutti Morris.

Oikea asento ja istunta ovat kaiken perusta. Hevonen ei voi toimia oikein, jos ratsastaja ei hallitse vartaloaan ja liikkeitään. Jos kädet eivät toimi itsenäisesti tai pohje ei pysy paikoillaan hypyn aikana, ratsastaja häiritsee hevosta ja aiheuttaa itselleen ongelmia.

Tasapaino ja muoto
Morris peräänkuulutti suurempaa huomiota siihen, että hevonen liikkuu tasapainossa.
- Jos hevosen leuka on ryntäissä kiinni kuolaimen takana eikä tuntumaa suuhun ei ole, takajalat laahaavat kaukana poissa pelistä. Tasapainossa liikkuva hevonen työskentelee takapäällään energisesti ja pysyy tasaisella tuntumalla liikkuen ylämäkeen. Teidän pitää työskennellä hevosenne kevyemmiksi ja herkemmiksi avuille. Lisäksi työskentelyn pitää olla vaihtelevaa, oli Morriksen lääke.
Kuvassa Morris esittää mitenhevonen saadaan parempaan tasapainoon, selkeästi luotiviivan eteen.

Kannukset vaakatasoon
Varusteiden pitää olla hevoselle sopivat. Varsinkin kuolainten sovittamisessa ja valinnassa pitää olla tarkkaavainen. Toinen seikka, joka herätti Morriksen huomion, olivat kannukset.
- Kannusten pitää olla vaakatasossa, ei yläviistossa, hän sanoi.

Morris suositteli hevosjärjen käyttöä myös muissa varustevalinnoissa. Esimerkiksi muodikkaat kevytjalustimet ovat haitaksi, jos jalustin suorituksen aikana irtoaa jalasta. Kevyt jalustin seikkailee minne sattuu hevosen laukatessa, ja sitä on hyvin vaikeaa saada takaisin jalkaan. Samoin suitset, joissa ohjat ja poskihihnat kiinnitetään metallisoljella suoraan kuolaimeen, ovat turvallisuusriski. Nahka kestää paremmin, nahkaa voi hoitaa ja sen kuntoa tarkkailla. Metalli pettää ilman ennakkovaroitusta.

Apuohjat saivat Morrikselta ala-arvoisen numeron. Hevosen pään sitominen johonkin asentoon ei auta ketään ratsastamaan paremmin. Jos tunnet tarvitsevasi tällaisia apuvälineitä, tee tasapianoharjoituksia ja kehitä omia perustaitojasi, Erilaisten oikoteiden etsiminen on maailmanlaajuinen ilmiö, totesi Morris.

"Parasta mitä voi saada"
- Kurssi oli parasta mitä ratsastuksenopettaja ja valmentaja voivat toivoa tai saada. Morrikselta saa selkeitä malleja käytännön työhön, kuvaili Hevosopiston esteratsastusopettaja Susu Lindfors tehtyään kymmeniä sivuja muistiinpanoja kolmepäiväisen kurssin aikana.

Morris painottaa klassista perusosaamista. Hän hioo yksityiskohtia tarkasti ja peräänantamattomasti.  - Tällä kurssilla onnistuneinta oli tapa jolla hän teetti eri ryhmillä erilaisia harjoituksia samasta teemasta. Jokainen ryhmä harjoitteli esimerkiksi erilaista myötäämistä, kukin osaamistasolleen sopivaa tapaa seurata hevosen hyppyä, suuta ja liikettä, kertoi Lindfors.

- Meillä on Suomessa saatavilla paljon hyvää valmennusta ja vierailevia ulkomaisia kouluttajia, mutta ei mitään Morrikseen verrattavaa. Ero muihin kouluttajiin korostui selkeästi nyt kun edellisestä Morris-kurssista oli kulunut "liian pitkät" kuusi vuotta, sanoi Lindfors. Kuvassa Susu ja kurssilla ratsastanut valmentaja Carl-Harry Frey.

Lindforsin mielestä oli outoa, että katsomossa oli hyvin vähän nuoremman polven ratsastuksenopettajia ja valmentajia.
- Kursin seuraaminen olisi ollut monelle silmiä aukaiseva kokemus. Paikalla olleet kyllä palkittiin ruhtinaallisella annilla käytännön malleja, tietoa ja esimerkkejä, totesi Lindfors.

Teksti Petra Skarra
Kuvat Marcus Westermark

Lisää Morris-kurssista kesäkuussa ilmestyvässä Hippos-lehdessä