HEVOSKÄRPÄNEN PURI JO LAPSENA

Hevoshullun Maria-serkun innoittamana Venla nostettiin kotona Koski tl:ssä kiltin Timo-hevosen selkään.  Timo oli perheen työhevonen, jonka päälle Venla myöhemmin kapusi pihakaivon päältä kun ei muualta yltänyt. Pikkuveljen, kolme vuotta nuoremman Jussin, pudottua kärryiltä peruuttamaan lähtenyt Timo piti jalkaa ylhäällä, kunnes poika saatiin vedettyä kavion alta pois.

Eläinhullu Venla kiersi lapsena kesäisin eläinlääkärin mukana ja hoiti kuntoon mm. happoa nielleen kissanpennun. Hevosen satulaan hän pääsi ensi kerran olympiavuonna 1952, kun isä soitti Ypäjälle tutulle upseerille. Tutustuttuaan tulevaan puolisoonsa, Pekka Väätäseen, satunnaiseen ratsastukseen tuli tauko. Vauhtia rakastava Pekka ajoi kilpaa niin moottoripyörällä kuin autollakin joten Venlalle tulivat varikot tutuiksi. Tosin Venlalla itselläänkin on kokemusta kilpa-auton ratista ST-ajoista, joissa kartturina oli LKT Raili Peltonen. Kaksikko toimi hyvin yhteen ja pokaalejakin tuli.

Timo-hevosen selässä mm. Venla (2. edestä) ja Maria-serkku (3. edestä)

OMA HEVONEN

Kun perheen esikoinen Hilppa oli 10-vuotias, perheeseen ostettiin hevonen. Hilppa oli käynyt ratsastamassa tuttujen hevosilla jääkiekkoilija Seppo ”Pappa” Lindströmin tallilla, ja sinne vietiin myös 6-vuotias unkarilainen puoliveriruuna Berces eli ”Perkku”. Myös Pekka innostui ratsastamaan Perkulla ja niinpä he Sepon kanssa pian jo laukkasivat Littoisten maastoissa.

Perkku siirtyi Artukaisiin ja Venla onkin ollut yhtäjaksoisesti Turun ratsastajien jäsen vuodesta 1975. Jo kolme vuotta myöhemmin hänellä oli ensimmäinen tuomarikortti.

• Olin sihteerinä Turun urheilupuistossa järjestetyissä esteratsastuskilpailuissa. Tuomareina olivat Nisse Simberg ja Veikko Maunula. Pojat unohtuivat välillä juomaan kahvia selkä kentälle päin, joten minä merkitsin tunnollisesti virhepisteitä itsekseni silloisiin estepöytäkirjoihin eli ”lakanoihin”. Niinpä Nisse ja Veka päättivät, että Venla lähetetään tuomarikurssille!

Vaikka Perkku oli Artukaisissa, Venla itse ratsasti enimmäkseen Artukaisten tuntihevosilla.

- Kävin monena vuonna ratsastamassa myös Hoggaisissa, jossa Håkan Wahlman kävi jo säännöllisesti valmentamassa. Hoggaisten kartanon isännällä oli Bawian, jolla Kristian Maunula kilpaili ulkomaita myötä.

FARA JA FANNY QUESTIONS

Kun Perkku jouduttiin lopettamaan, ostettiin Saksasta tilalle Fara. Hilpan lisäksi tammalla ratsasti Kristian Maunula, joka myös kilpaili Faralla isoja luokkia.

• Fara oli klassattu isompiin luokkiin, eikä siis enää saanut pienempiä hypätäkään. Kisahevoseksi se oli kyllä ostettukin. Faralle tuli kuitenkin myöhemmin jalkaan jotain, joten päätimme astuttaa sen. Miltonin kanssa samaa sukua oleva Any Questions oli astumassa Ruotsissa, joten Pekka vei tamman sinne. Asuimme silloin Ruissalossa ja Fara varsoi siellä 10.7.1979 orivarsan, joka sai nimekseen Funny Questions.

Funny Question voitti nuorena kahtena vuonna Suomessa syntyneiden estesarjan.

- Se oli hyvä hevonen, joka mm. voitti kahdesti Suomessa syntyneiden estesarjan. Skarran Petran kanssa kävimme sen kanssa myös Ruotsissa laatuarvostelussa (ko+re). Petra sitten ehdotti, että jos kysyisimme Gordinin Tomia kilpailemaan oriilla. Niin alkoi monivuotinen yhteistyö ja ratsukko kilpaili aina 140cm –tasolla asti. Fani oli kiltti ori ja oriina se pysyikin loppuun asti.

Funny Questions Laakson vanhalla vedellä

Tom Gordin ja Funny Questions esteellä

Tom Gordin ja Funny Questions. Toiseksi tässä kisassa oli sijoittunut SRL:n nykyinen pj Mikael Forsten ja Zephyr

Faran kanssa samaan aikaan Väätäsillä oli vähän aikaan myös Aidanalla -niminen hevonen, joka ostettiin Laukon kartanosta. Perkun aikoihin heillä oli puolestaan hetken puolalainen Lowsky eli Lousku, jonka mukaan on nimetty Lounais-Suomen entinen aluelehti (”Lousku”).

VASTUUTA SRL:N ORGANISAATIOSSA

SRL hallitukseen Venla valittiin kaksivuotiskaudeksi syksyllä 1995.

• Tom Gordin oli silloin puheenjohtajana ja olikin tehtävässään hyvä! Kokouksiin ei voinut mennä ellei edellisen kokouksen työtehtäviä ollut hoidettu. Kokoukset ilmoitettiin Hippoksessa puoli vuotta etukäteen ja olivat juuri ilmoitettuina päivinä. Vastuualueenani hallituksessa oli esteratsastus ja toimin myös estekomitean puheenjohtajana. Estejaostossa olin lopulta niin kauan, että jaostot muuttuivat komiteoiksi. SRL:n hallituksessa istuin vain yhden kauden, sillä äitini meni niin huonoon kuntoon, ettei ollut mitään mahdollisuutta asettua ehdolle uudelle kaudelle.

Venla oli myös SVUL:n Varsinais-Suomen piirin ratsastusjaoston puheenjohtaja. Piirien vaihtuessa alueiksi hän jatkoi Lounais-Suomen aluejaostossa ja oli myöhemmin 10 vuotta myös jaoston puheenjohtaja. 

- Alkuaikoina piirin toiminnassa olivat mukana mm. Arto ”Alva” Ailio ja Päivi Sandberg. Heidän siirtyessään myös aluehallitukseen, saimme yhdessä vietyä alueelle esimerkiksi meillä piirissä olleen hyvän kilpailutoiminnan.

TOIMIHENKILÖNÄ JA KOULUTTAJANA

Venla aloitti kouluttajana vuonna 1985. Ensimmäiset koulutukset pidettiin Artukaisten ratsastajien kerhotilassa ja mm. Kristiina Montonen ja Seija Hannula olivat ensimmäisiä koulutettavia. 80-90-luvun vaihteessa Venla sai ensimmäisenä naisena A-puheenjohtajatuomarioikeudet.

• Vuonna 1986 FEI ilmoitti, että HIHSiin tarvitaan stewardit, ja minut oli Siltalan Pekan kanssa ilmoitettu FEI:lle siihen tehtävään. Jälkikäteen hirvittää, sillä meille ei järjestetty mitään koulutusta eikä Suomessa oltu siihen mennessä oikeastaan edes puhuttu stewardtoiminnasta. Saimme pienen litteän vihon, johon oli kirjattu jotain ohjeita. Onneksi Ground Juryn puheenjohtajana oli Jonas Borup, sillä hänen kanssaan oli helppo aloittaa steward-toimintaa. Vasta 80-luvun lopussa Anders Ekberg piti kv-kisojen yhteydessä ensimmäisen steward-kurssin Suomessa. Saimme sen jälkeen hienot metalliläpyskät, jossa sinisellä pohjalla luki valkoisella”steward”.

Nykyään Venlalla on FEI level2 -stewardoikeudet niin este- kuin kouluratsastuksessakin. HIHS:ssa hän toimi stewardina vuoteen 2013 asti ja sen jälkeen FEI:n nimeämänä jäsenenä HIHS:n Appeal committee jumpingissa aina viime vuoteen asti, jolloin tämä nimike FEI:ssä lopetettiin. Appeal committeen tehtävänä oli ratkoa ja raportoida mahdollisia ongelmatilanteita kilpailupaikalla.

Toimihenkilötehtävissä on sattunut vuosien varrella kaikenlaista.

- Knockt outissa meinasin kerran litistyä laitaa vasten. Olin tuomaritehtävissä kentällä, kun hevonen läksi  viemään ja pysähtyi niin, että tunsin hevosen ryntään itseäni vasten. Kollegat jo luulivat että nyt kävi huonosti. Sydänhän siinä hakkasi ja tärisin. Mutta kaiken kaikkiaan minulla on toimihenkilötehtävistä paljon hyviä muistoja. Yhteishenki on tuomaritornissa ja stewardtoiminnassa aina ollut mahtava. Kilpailijoiltakaan ei ole liiemmin tullut moitteita kun muistaa noudattaa sääntöjä, on tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Järjen käyttö on sallittua joskus jopa suotavaa!

HEVOSURHEILU ANTANUT PALJON

-Tämä laji on antanut minulle paljon! Olen saanut paljon hyviä ystäviä vuosien varrella ja upeita elämyksiä. Olen koko elämäni ollut kiinnostunut ratsastuksesta ja minulle on ollut tärkeää saada viedä lajia eteenpäin. Ratsastus on urheilua, mutta hevosen hyvinvointi on ykkösasia. Siitä huolehtiminen parhaan kykymme mukaan on meidän tärkein tehtävämme.

Hanna Pietilä (”Pikkis”, hevosenhoitaja, toimi aktiivisesti TR:ssä), Hilppa, Marjatta ”Jafi” Palmroth, Nina Andersin, Venla ja Petra Skarra