OPPI YPÄJÄN HEVOSOPISTOLTA

Turusta kotoisin oleva Miia Loponen aloitti ratsastuksen ratsastuskoululla 10-vuotiaana.

• En käynyt missään ratsastuskoulussa kovin pitkään eikä minulla ole niiltä ajoilta kovin ihmeellisiä muistikuvia. Aika nopeasti aloin kuitenkin hoitaa hevosia, aluksi Keiramolla. Sain niillä ratsastaakin, myös kisaavilla hevosilla. Alusta asti minulla oli kuitenkin ajatus, että tästä tulee ammatti. Hakeuduin 16-vuotiaana heti peruskoulun jälkeen Ypäjälle ja olin siellä lopulta viisi vuotta. Ensin valmistuin hevosenhoitajaksi, sitten ratsuttajaksi ja lopulta vuonna 2000 ratsastuksenopettajaksi. Halusin kuitenkin edelleen kehittää osaamistani ja niinpä valmistuin vuonna 2004 Master-opettajaksi ja 2017 ammattivalmentajaksi Vierumäeltä.

Miia on tyytyväinen siitä, ettei hän ollut oppinut hevos- ja ratsastustaitoja enempää ennen Ypäjää.

• En ollut oppinut väärin eikä minulla ollut pahempia pinttyneitä tapoja. Onneksi sain opiskella Ypäjällä silloin, kun siellä sai vielä ratsastaa 3-4 hevosta päivässä. Olimme Hevosopistolla aamusta iltaan, ei ollut mitään monimuotokoulutusta.  Ratsastukselliset taidot  opin pääasiassa Annu ”Vinnu” Viitaselta ja Veikko Heikkilältä.

Kuva 2: Miia ja Silvester

Kuva 3: Miia ja Silvester

OMA RATSASTUSKOULU

Ypäjän jälkeen Miia perusti oman ratsastuskoulun vuonna 2001, ensin Saloon. Hän opetti kolme vuotta myös Artukaisten ratsastuskoulussa. Vaikka pääpaino oli ensin ratsastustunneissa, on Miia aina myös valmentanut.

• Pidän valmentamisesta, mutta autolla ajoon meni paljon aikaa. Niinpä aloin etsiä paikkaa, johon voisin asettua pitkällä sopimuksella. Täällä Ruskolla oli jo maneesi valmiina, joten tein sopimuksen vuonna 2011, kun tähän rakennettiin myös talli. Hevosia meillä on nyt 38. Siskoni on tallimestarina, joten päivittäisistä talliin liittyvistä asioista minun ei tarvitse huolehtia lainkaan. Lisäksi meillä on kaksi kokopäiväistä työntekijää.

Myös Ruskolla Miia aloitti ratsastuskoululla, mutta intohimo valmentamiseen on muokannut yritystoimintaa.

• Tämänhetkisistä asiakkaistani moni on aloittanut ponitunneilla täällä meillä. Olen auttanut heitä löytämään oman hevosen ja he ovat jääneet tähän. Nyt meillä ei ole enää ratsastuskoulua lainkaan, ainoastaan valmennuksia ja talent-ryhmiä. Talentjunnuja  on 8-10. He menevät kokeneilla poneillani vuoden tai kaksi. Näin he voivat testata, onko tavoitteellinen ratsastaminen heidän juttunsa vai haluavatko palata vaikkapa harrasteratsastajiksi. Moni päätyy ostamaan talent-kauden jälkeen oman ponin. Talent-ryhmistä en halua luopua, koska se tarjoaa monelle nuorelle tarpeellisen välivaiheen ratsastuskouluoppilaasta hevosenomistajaksi.

KOKONAISVALTAINEN VALMENNUS

Miian valmennettavista suurin osa on 8-17 -vuotiaita, mutta joukossa on toki muutama aikuinenkin. Monella on kaksi hevosta, joillain kolmekin. Lähes kaikilla tavoitteet ovat korkealla eikä Miia otakaan talliin hevosia enää kuin valmennuspaikalle. 

• Pidän valmennuspaikalla oleville viikossa vähintään yhden koulutunnin ja yhden kavalettitunnin. Lisäksi ratsastan kerran viikossa valmennettavani hevosen itse läpi. Näin junnu saa ainakin jonkun vapaapäivän viikossa ja samalla huomaan nopeasti, mikäli hevonen on esimerkiksi pohkeelle hitaampi kuin aikaisemmin. Meillä on muutenkin kokonaisvaltainen systeemi. Teen jokaiselle valmennettavalle tarkan viikko-ohjelman. Suunnittelemme yhdessä myös mm. ruokinnan, kengitykset, ratsastajan oheisharjoitukset jne. Näin heidän ei tarvitse oppia kaikkea kantapään kautta, vaan voin tukea ratsukon etenemistä kaikilla osa-alueilla.

Tällä hetkellä Miian valmennuksessa ovat mm. Daniela ja Mathilda Simola, Nella Mäyrä, Venla Suoraniemi ja Tasmin Baker. Vuodesta 2017 lähtien hän on nostanut seitsemän ikäluokkaratsastajaa kv-tason kisoihin.

- Valmennettavani ovat muutaman viime vuoden aikana voittaneet neljä SM-mitalia ja viime vuonna Mini-GP-sarjan kokonaiskilpailussa he veivät sijat 1-4.  Myös PM-kilpailut ovat menneet mukavasti. Viime vuonna tuli pikkuponeissa pronssia ja lapsiratsastajissa 7. sija. Saman 7:n sijan saavutimme lapsissa myös vuonna 2018. Ne valmennettavani, jotka eivät ole näin korkealla tasolla, kisaavat paljon poni-, pikkuponi- ja junnucupia.  Niissä he saavat kisata samanikäisten kanssa vähän isommilla areenoilla. Näiden cupien kokonaiskisoista on meille viime vuosina tullut kahdeksan kappaletta sijoja 1-4.

Kuva 4: Drammenin PM-kisat 2018. Daniela Simola ja Mousko du Buisson Z saivat joukkuepronssia ja olivat henk.koht. kisassa sijalla 7.

Kuva 5: PM-kisoissa Vilhelmsborgissa 2019. Nella Mäyrä (vas.) ja Daniela Simola (oik.)

Kuva 6: Tähtihetki: Nella Mäyrä ja Turfhorst Royal Rose saivat pikkuponien PM-pronssia. Kuvassa myös Marina Ehrnrooth.

KOULURATSASTAJASTA ESTERATSASTAJIEN VALMENTAJA

Miia itse on kilpaillut kansallisella tasolla koulua.

- Tärkein kilpahevoseni oli Silvester, jonka kanssa voitin 5 -vuotiaiden cupin ja se menestyi muutenkin kansallisella tasolla. Ostin sen kolmevuotiaana ja koulutin Vaativa A-tasolle. Silvester kuitenkin valitettavasti menehtyi ähkyyn 10 -vuotiaana. Sen jälkeen minulla ei oikein ole ollut sellaista hevosta. Lapset olivat silloin pieniä ja asia jäi mietintään. Sitten aloinkin valmentamaan junnuja ja se vei mukanaan. Nykyään en edes ehtisi harrastaa kilpakouluratsastusta, koska olen kaikki kesäviikonloput estekisoissa. Rakastan kilpaurheilua, mutta junnujen kautta saan saman fiiliksen kisoista kuin jos kisaisin itse. Ja omat taidot tässä kuitenkin pysyvät melko kunnossa, koska ratsastan noin 25 hevosta viikosta.

Kaikki Miian valmennettavat muutamia aikuisia lukuun ottamatta ovat esteratsastajia. Mutta miten kouluratsastajasta tuli nuorten esteratsastajien valmentaja?

• Ymmärsin, ettei liki 40 hevosen valmennustalliin riitä asiakkaaksi tarpeeksi monia  kouluratsastuksesta kiinnostuneita junnuja.   Ja toisaalta olen aina tykännyt myös esteratsastuksesta.  Perusratsastustahan tämä lähinnä on, mitä lapsille pitää opettaa. Jos he sen hyvin oppivat niin pärjäävät kyllä lajissa kuin lajissa ja pystyvät aikuisena vaikka kouluttamaan itselleen uusia kilparatsuja. Huolellisesti rakennettu koulupohja antaa vahvan perustan esteratsastajille.

Aki Ylänne käy hypyttämässä Miian valmennettavia joka toinen viikko. Miia tekee myös paljon yhteistyötä mm. Sanna Backlundin, Marina Ehrnroothin ja Ad van de Weteringin kanssa. 

- Voin laittaa heille koska tahansa jonkun ratsastusvideon, kysyä neuvoa ja he auttavat mielellään. Käyn myös usein katsomassa valmennettavieni maajoukkuevalmennuksia.  Jos valmennuksessa ilmenee joku ongelma, harjoittelemme sitä pienemmillä esteillä kotona. Ei ole tullut sellaista ongelmaa vastaan, mitä emme olisi pienillä esteillä tai sileällä saaneet hoidettua.

Kuva 7: Valmentaja työssään

ROHKEASTI ULKOMAILLE JA TULEVAISUUTEEN

Miia vie rohkeasti nuoria ratsastajia kilpailemaan myös ulkomaille.

• Olemme kiertäneet mm. Baltic Cup kisoja. Siellä on valittavana matalampi ja korkeampi luokka, joten saan mukaan myös ne ratsastajat, jotka eivät ole vielä GP-tasolla. Näin vähän kokemattomammatkin ratsastajat pääsevät ajoissa mukaan kv-kilpailuihin. Vanhemmat usein myös innostuvat lajista lisää, ja saatetaan hankkia jopa se toinen hevonen rinnalle. Tähän mennessä olemme kiertäneet Pohjoismaita, mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi keväänä tavoitteena olisi lähteä kokeneempien junnujen kanssa kisareissulle pidemmälle Eurooppaan: Saksaan, Belgiaan tai Hollantiin.

Miia katsoo mielellään tulevaisuuteen. Hän kertoo haluavansa oppia jatkossa vielä lisää esteratsastuksesta ja ylipäätään urheilijan valmentamisesta.

• Monelle oma kilpailuura on keskiössä, mutta minulle tämä valmennuspuoli on kaikki kaikessa. Erityisen motivoivaa on se, että saan nostettua yhä uusia nuoria kilparatsastajan alkuja kansainväliselle tasolle asti. Odotan myös innolla näkeväni mitä näistä tämän hetken valmennettavista on tullut vaikkapa 10 vuoden päästä. On kiinnostavaa nähdä, tuleeko tällä systeemillä suomalaiseen ratsastusurheiluun jatkossa jotain enemmän. Nykyiset valmennettavani ovat aloittaneet kanssani noin 10vuotiaina. Nyt minulla on myös muutamia 8-9 -vuotiaita, joilla on jo omat ponit.

Kiireinen tallinpitäjä ja valmentaja yrittää pitää kiinni yhdestä vapaapäivästä viikossa.

• Lapset (10 ja 15v) onneksi pakottavat tekemään järkeviä työpäiviä. Pojat ovat usein myös kisamatkoilla mukana ja vanhempi on jo sopivan ikäinen lanaamaan kenttää ja korjaamaan aitoja. Olen kuitenkin tuputtanut heille mieluummin muita lajeja, Miia nauraa.