Tuhannet suomalaiset lapset, nuoret ja myös aikuisikäiset ovat löytäneet hyvän sosiaalisen yhteisön hevosten parista talleilta. Parhaimmillaan talliyhteisö tukee ja auttaa ihmistä arjen elämässä eteenpäin ja usein tuo monet jopa sananmukaisesti takaisin elämään.

Hevonen on perusluonteeltaan lempeä, seurallinen ja yhteistyöhaluinen. Suuren, usein 500-kiloisen, eläimen kanssa ei kuitenkaan tule toimeen ilman vuorovaikutuskykyä, kunnioitusta ja vastuuntuntoa. Kun nuoren ja lapsen elämä on pahassa solmussa ja keskusteluyhteys muuhun maailmaan katki, kontakti syntyy joskus helpommin hevoseen kuin ihmisauttajaan. Ja hevosen kautta avautuu tie myös talliyhteisöön ja sen ihmisiin.

Tallilla on kaikkien toimittava yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä. Tiedämme, että talliyhteisöt ovat kasvattaneet lapsia ja nuoria jo vuosikymmeniä hyvin tuloksin ihan tavallisen toimintansa puitteissa. Ystävämme hevonen on valjastettu nyt koulutuksen ja tieteellisen tiedon kautta myös ammatti-ihmisten apuvälineeksi, jonka avulla kurkottaa koskettamaan ja auttamaan vaikeuksissa olevaa lasta ja nuorta. Ja hevosella voi karauttaa apuun myös ennen kuin kaikki on pielessä. Tästä on kyse sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa.

Vuonna 2001 Suomen Ratsastajainliitto ja Kuopion yliopisto käynnistivät yhdessä opetusministeriön tuella sosiaalipedagogisen kehittämishankeen tilanteessa, jossa perheiden ja lasten pahoinvointi oli rajussa kasvussa. Hanke lähti liikkeelle nimellä "Hevostoiminta ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä". Nykyään sadoilla hevostalleilla tehtävä sosiaalinen kasvatustyö määritellään sosiaalipedagogiseksi hevostoiminnaksi. Keskeisiä lähestymiskulmia tässä toiminnassa ovat toiminnallisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys.

Kuuden vuoden työn, tutkimuksen, kouluttamisen ja kehittämisen jälkeen yli sata sosiaali-, koulutus- ja terveydenhuoltosektorilla työskentelevää hevosihmistä on koulutettu ohjaamaan ja järjestämään alan toimintaa eri puolilla Suomea. Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan antaa nykyään koulutusta Kuopion yliopiston sosiaalipedagogiikan ja sosiaalityön laitos ja täydennyskoulutuskeskus, Turun yliopiston vastaavat laitokset sekä Ypäjän Hevosopisto.

- Kun nyt järjestämme kolmatta valtakunnallista alan seminaaria, syrjäytymisen ja pahoinvoinnin lisääntyminen on valitettavasti jatkanut rajua kasvuaan, kertoo hankkeen vetäjä Kari Koistinen.

- Tarkoituksena on saada alan toiminta yhteiskunnallisen tuen piiriin. Tätä varten hevostalleilla tehtävä sosiaalinen kasvatustyö pitää määritellä ja selkiyttää siten, että se voidaan lukea auttavan ja kuntouttavan sekä ennalta ehkäisevän sosiaali- ja kasvatustyön joukkoon, Koistinen toteaa.

Lasten ja nuorten parissa työskentelevät ihmiset, jotka soveltavat työssään hevostoimintaa, tarvitsevat lisää ammatillista täydennyskoulutusta. Alalle tulee kehittää koulutusmalli aina korkeakoulutasolle asti.

Alalle pitää saada systemaattista tutkimustoimintaa ja työmalleja lasten ja nuorten parissa tehtävään hevostoimintaan. Tarvitaan myös kansallista ja kansainvälistä vuorovaikutusta sekä yhteistyötä alan toimijoiden kesken.

Koulutus jatkuu edelleen ja koulutettujen työntekijöiden avulla työ etenee hevostalleilla ja hyviä tuloksia on syntynyt. Koulutuslaitoksissa aihepiiriin liittyen on valmistunut useita pro gradu-tutkimuksia ja kymmenittäin loppu- ja seminaaritöitä. Tällä hetkellä on tekeillä kaksi väitöskirjatyötä. Koulutusta kehitetään edelleen. Suomalaiset toimijat ovat osallistuneet alan kansainvälisiin seminaareihin ja tapahtumiin.

Nykyään mukana hankkeessa on Suomen Ratsastajainliiton lisäksi Suomen Hippos, Lasten Suojelun Keskusliitto, Suomen Ratsastuspedagogit ry, Suomen Ratsastusterapeutit ry, Ypäjän Hevosopisto, Kuopion yliopisto ja Turun yliopisto.

Helsingissä on perjantaina 12.10. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan valtakunnallinen seminaari, jonka tavoitteena on kehittää hevostoiminnan keinoja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ja kuntoutuksessa sekä vahvistaa talliyhteisön roolia lasten ja nuorten sosiaalisen kasvun tukena.