Esittelyssä lounaissuomalaisia toimihenkilöitä

Olen Karoliina Lehto 42-v. ja koko elämäni touhuillut hevosten parissa. Äitini, joka harrasti ratsastusta vei minut talleille ennen kuin opin kävelemään. Elämäntapa siitä tuli ja hyvä niin. Ensimmäisen oman ponin sain 8-vuotiaana, joka oli minulle erittäin tärkeä ja kasvatti  ottamaan vastuuta jo nuorena. Samoin kävi oman tyttäreni kanssa, jonka kanssa kilparatsastus estekentillä oli aktiivista ja poniäidin elämä tuli kovinkin tutuksi. Lähiomaiset vitsailevatkin, että hevosharrastus on parantumaton sairaus, joka vaan vuosien myötä pahenee tartuttaen tämän äidin maidosta sukupolvelta toiselle. Tyttären lopetettua kilparatsastuksen hankin oman hevosen, jonka kanssa käyn viikottain säännöllisesti sekä koulu-, että estevalmennuksissa. Tavoitteet omassa kilpailemisessa olen tehnyt vain itseäni varten ja pääperiaatteenani onkin, että tämän pitää olla hauskaa. Tätä nykyä minua voi jo kutsua tätiratsastajaksi. Toki asetan itselleni aina joitakin tavoitteita kauden alussa ja näiden eteen tehdään into piukalla töitä. Ei kuitenkaan hampaat irvessä vaan leveä hymy kasvoilla. 

Tyttären harrastaessa omien poniensa kanssa olin monesti esteratsastuskilpailuissa apuna toimihenkilötouhuissa. Joku sitten kysyisin, että miksi en hankkisi estetuomarioikeuksia, kun joka tapauksessa vietän niissä hommissa koko viikonlopun. Estetuomarioikeudet minulla on ollut jo useamman vuoden. Koen tuomaroinnin mielenkiintoiseksi ja mukavaksi hommaksi. Ihmiset tapahtuman ympärillä ovat samanhenkisiä ja kisoissa tuntee olevansa osa suurta perhettä, joka puhaltaa yhteen hiileen koko tapahtuman läpi hyvässä hengessä toisiaan tukien. 

Tuomarina haluan ehdottomasti olla oikeudenmukainen sekä ohjaava luoden kaikille kilpailijoille vaikutelman, että minun ollessa kilpailujen "kipparina" olen siellä heitä varten. Hevosen hyvinvointi ja kilpakumppanin huomioiminen ovat tärkeitä teesejäni. Sen sijaan, että toivottaisiin kanssakilpailijalle epäonnea oman paremman sijoittumisen toivossa, olen monesti neuvonut, että ota mallia kiitollisin mielin hyvästä kilpatoverin suorituksesta ja ratsasta itse vielä vähän paremmin. Tällä periaatteella jaettu ilo on moninkertainen ilo ja näin voi olla ylpeä sekä itsestään, että hyvillä mielin kaverinkin suorituksesta. 

Kilpailuolosuhteiden on oltava kaikille samanvertaiset ja ilmapiirin avoin. Tällaisessa ilmapiirissä uskalletaan myöntää omia virheitään ja opitaan yhdessä koko ajan jotakin uutta. Jokainen kilpailu on aina erilainen ja siksi keskusteluyhteydet koko kilpailuissa olevien toimihenkilöiden kanssa ovat avainasemassa noudattamalla kaikki sovittuja pelisääntöjä. 

Toivoisinkin, että seurat ottaisivat aktiivisemmin käyttöönsä sääntökoulutukset vähintäänkin kilpauraa aloittavien ratsastajien (sekä heidän vanhempiensa) kanssa, eikä se pahitteeksi olisi kenellekään päivittää sääntöjä tasaisin väliajoin, koska koko ajan niihin tulee jotakin muutoksia. 

Haastavinta kilpailuissa on vastuun jako varsinkin odottamattomien tapahtumien sattuessa. Näistäkin on aina selvitty hyvällä yhteistyöllä ja ymmärryksellä. 

Haluan toivottaa kaikille kokemusrikasta kilpailuvuotta! Olemmehan etuoikeutettuja saadessamme harrastaa tätä jaloa urheilua elävien, inhimillisten olentojen parissa. Pitäkää itsestänne ja erityisesti hevosistanne hyvää huolta!

Kisakentillä nähdään, joko kentällä tai tuomaritornissa!