Koska suomalainen
voittaa maailmancupin osakilpailun?

Mitä kansainväliseen menestykseen tarvitaan? Nämä kysymykset olivat Helsinki International FIM Horse Shown avajaispäivän seminaariaihe. Paneelikeskusteluun osallistuivat mm. Max Ammann, Mikael Forstén, Tom Gordin, Daan Nanning, Christopher Wegelius sekä Aki Ylänne, puhetta johti Kristian Nyman.

Esteratsastus on kilpaurheiluna erittäin vaativa taitolaji, jossa tarvitaan muiden urheilulajien kanssa yhteisten ominaisuuksien ja perusedellytysten ohella kykyä ymmärtää ja lukea hevosta sekä kommunikoida sen kanssa. Mikäli ratsastajalta puuttuu tämä kyky, tai se jää kehittymättä, ei hänestä koskaan tule huippuesteratsastajaa, vaikka kaikki muut asiat teknisistä taidoista, taloudesta talliin olisivat kunnossa, muistutti Christopher Wegelius. Yllä kuvassa Sebastian Numminen ja Camara Z.

Lahjakkuutta, motivaatio ja kovaa työtä
Max Amman huomautti, että Suomella on jo muissa lajeissa kaksi erikoislahjakkuutta, Piia Pantsu ja Kyra Kyrklund, jotka ovat nousseet maailman huipulle ja pysyneet siellä lahjakkuutensa, asenteensa ja kovan työnteon ansiosta. Ratsastajan tulee olla valmis ja halukas tekemään kovaa työtä menestyäkseen.
- Lisäksi tarvitaan vahva motivaatio, joka tulee sisältäpäin. Itse asiassa motivaatio, halu tehdä työtä, kyky vastaanottaa valmennusta ja olla avoin uusille asioille ovat yhdessä tärkeämpiä kuin pelkkä lahjakkuus, täydensi Daan Nanning, Suomen maajoukkueen monivuotinen valmentaja ja joukkueen johtaja. OIkealla kuvassa Mikael Forstén ja Skybreaker.

Suomalaiset esteratsastajat ovat viimeisten 25 vuoden aikana saaneet parasta mahdollista valmennusta, mm. Jan-Olof Wannius, Jos Lansink ja George Morris ovat kurssittaneet esteratsastajia säännöllisesti. - Tärkeää olisi kuitenkin saada henkilökohtaiset valmentajat mukaan näille kursseille, totesi Mikael Forstén. Kotivalmentajan kanssa tehdään yli 90 prosenttia kaikesta työstä, joten 3-4 kurssia vuodessa ei anna täyttä hyötyä, mikäli emme luo järjestelmää, jossa kotivalmentajat osallistuvat kursseille ja valmennustapahtumat olisivat enemmänkin valmentajien valmennustilaisuuksia, hän jatkoi. 
 
Suunta on oikea, matka pitkä
Mikael Forsténin sijoitus maailman esteratsastajien rankinglistalla on 116, silti hänen on vaikea saada osallistumispaikkoja kansainvälisiin kilpailuihin, joista saa arvokkaita rankingpisteitä, joilla olisi helpompaa päästä mukaan parhaisiin kilpailuihin.
- Suomi ei maantieteellisesti siirry lähemmäksi Keski-Eurooppaa, joten jos haluaa panostaa kilpaurheiluun, on välttämätöntä muuttaa lähemmäksi kilpailuja, hevosten matkustamisen kannalta kohtuullisten etäisyyksien päähän, sanoi Forstén. Jokaisen on myös pystyttävä hankkimaan hevosia ja rahoitus urheilulleen, se on osa tämän urheilun luonnetta, kuten myös esimerkiksi moottoriurheilussa. On tehtävä työtä niiden suhteiden luomiseksi, joita tarvitaan osallistumispaikkojen saamiseksi, jatkoi Forstén. Kuvassa Essi Horttanainen ja 6-vuotias Chere du Lys Areenassa.

Suomessa syntyy vuosittain reilut 300 ratsuvarsaa, Ruotsissa varsoja syntyy 8.000, Hollannissa 12.000, Saksassa 80.000. Vain harva sellainen maa, jolla ei ole omaa vahvaa ratsujalostusta on menestyvien suurten ratsastusmaiden joukossa. Poikkeuksena on Sveitsi, jonka etuja ovat vahva talous ja keskeinen sijainti Euroopassa sekä erittäin toimiva ja rahakas kansallinen urheilu, joka elättää menestyvää ja ammattitaitoista hevoskauppaa, huomautti Max Amman.
Kaikkiaan Suomessa on noin 1400 kansallisen kilpailuluvan haltijaa kaikissa lajeissa yhteensä, sanoi Aki Ylänne. Määrä ja laatu eivät kuitenkaan ole sama asia.

Kaikki paneelikeskusteluun osallistuneet olivat yksimielisiä siitä, että Suomessa olisi hyötyä järjestelmästä, jossa nuoret hevoset löytäisivät tiensä osaavien ratsastajien koulutettaviksi ja kilpailtaviksi. Lisäksi kansallisen kilpailujärjestelmän täytyy palvella ratsastajien kehitystä. Tällä hetkellä Suomessa kansallinen huippu kilpailee 140-145 tasolla. Ei pidä kuvitella, että kotimaan GP-luokkien hyppääminen on sama asian kuin hypätä kansainvälisiä GP-luokkia. - 145-tasolta on todella pitkä harppaus kansainväliseen 160-tasoon, neljän ja viiden tähden GP-luokkiin, maailmancupeihin ja jatkuvaan osallistumiseen Nations Cup -sarjassa. Kärkemme on niin kapea, että emme ole kilpailukykyisiä Nations Cup -sarjassa menestymistä ajatellen, koska GP-tasoisia hevosia ei ole riittävästi. Toisaalta olemme jo nähneet, että yksittäisten Nations Cup -kilpailujen voittaminen on mahdollista ja hyvien tulosten sekä voittojen ratsastaminen GP-luokissa, muistutti Mikael Forstén. Yllä kuvassa oikealta Mikko Forstén, Kristian Nyman, Daan Nanning ja Max Ammann.

Kun katsomme suomalaisten esteratsastajien tuloksia tältä vuodelta, on täysin mahdollista, että saamme jo sunnuntaina nähdä suomalaisen maailmancup-voittajana.
- Se olisi ainakin minulle yksi urheilu-uraani koskevien unelmien täyttymys, tällä hetkellä haaveet EM-, MM- tai olympiamitalista ovat vielä liian kaukaisia, sanoi Forstén.

Kuvat Stal Forstén-Pentti ja Marcus Westermark