Ypäjä Equestrian Show 11.-14.6. - Näe ratsastuksen kiehtova lajikirjo!

Viisi nousevaa ratsastuksen lajia kansainvälisissä kisoissa Ypäjällä kesäkuussa

Stetsonpäistä villin lännen väkeä, siroja voimistelijaneitoja laukkaavan hevosen selässä, näyttäviä valjakoita juhlavaunuineen ja tyylikkäine kuskeineen, jaloja arabeja etenemässä suomalaismetsässä perässään kolonna huoltoautoja, pyörätuolista satulaan suuntaava kouluratsastuksen taituri. Tuokiokuva Ypäjältä kesäkuussa.

YES2009-kilpailussa kesäkuussa Ypäjällä kilpaillaan kansainvälisellä tasolla niissä viidessä ratsastuksen lajissa, jotka eivät lukeudu perinteisiin olympialajeihin. Esillä on yhdellä kertaa valjakkoajo, vikellys sekä matka-, lännen- ja vammaisratsastus.  Este-, koulu- ja kenttäratsastus ovat puolestaan vuorossa viikkoa aikaisemmin Finnderbyssä, joten FEI:n, Kansainvälisen Ratsastajainliiton, kaikki viralliset kilpalajit esittäytyvät Ypäjällä kahtena perättäisenä viikonloppuna.

Vastaavaa viiden lajin kansainvälistä yhteiskilpailua ei ole järjestetty koskaan aikaisemmin, ainoastaan MM-kisoissa on mahdollista nähdä kaikki lajit samassa paikassa samaan aikaan.

- Tämä on yleisölle ainutlaatuinen tilaisuus nähdä ratsastusta näin monipuolisesti,ja tutustua lajeihin, joita muuten ei niin paljon nähdä. Kilpailujen ideana on myös se, että muutkin kuin kilpailijoiden terävin huippu pääsevät kilpailemaan kansainvälisellä tasolla ja saavat hyvää kokemusta, toteaa kilpailujen johtaja Kaija Borup.

Näin mittavan kilpailutapahtuman järjestäminen on mammuttiurakka, johon  Suomessa pystyttäisiin tuskin muualla kuin Hevosopiston tiloissa Ypäjällä. Paikalle on tulossa noin 200 hevosta kilpailijoineen ja saman verran toimihenkilöitä. Kilpailut pistetään pystyyn vapaaehtoisvoimin.

- Tämä kansainvälisestikin poikkeuksellinen yritys ja erittäin  haastava kisa järjestää. Lajit ovat hyvin erityyppisiä ja toimineet perinteisesti aika itsenäisinä tapahtumia järjestäessään. Kaikki ovat halukkaita tekemään töitä kisojen eteen, mutta ei ole aivan helppoa saada kaikki toimimaan saumattomasti yhdessä, Borup hymyilee.

- Kaikilla lajeilla on myös omat vaatimuksensa ja ne edellyttävät suorituspaikoilta erilaisia asioita, onneksi Ypäjällä on tiloja mihin rakentaa, hän jatkaa.

Kilpailuissa yleisöä hemmotellaan myös runsaalla oheisohjelmalla, johon kuuluu mm. lajiesittelyjä ja juhlaparaati . Kilpailujen expo-alueella löytyy myös kiinnostavaa katsottavaa.

LAJITIETOA

Valjakkoajo - vanha laji
modernissa muodossa

Valjakkoajoon tarvitaan kuski, groomi eli vaunuavustaja, hevonen tai poni (tai useampia), valjaat ja vaunut. Yksikössä on yksi hevonen tai poni ja parivaljakoissa kaksi hevosta tai ponia vetää vaunua rinnakkain. Suuremmissa hevosmaissa kilpaillaan myös mm. nelivaljakoilla sekä tandemeilla.

Valjakkoajossa on kolme osakoetta; koulu-, maraton- eli kestävyys- ja tarkkuuskoe. Valjakkoajossa osakoetulokset ilmoitetaan virhepisteinä. Lopputulos saadaan laskemalla kaikkien kolmen osakokeen tulokset yhteen. Mitä vähemmän virhepisteitä on, sen parempi.

Ben Simonsén - Artemis.

Koulukokeessa valjakko esittää ennalta määrätyn ohjelman, joka sisältää erilaisia ajokuvioita eri askellajeissa suorilla ja kaarevilla urilla, pysähdyksiä ja peruutuksia. Tuomarit arvostelevat kouluratsastuksen tapaan liikkeiden suorittamista, hevosen kuuliaisuutta, rentoutta ja askellajien lennokkuutta, kuskin apujenkäyttöä sekä teiden ajamisen tarkkuutta.

Maraton muodostuu 6-17 km:n pituisesta maastoradasta, jonka osuudet tulee suorittaa ihanneajassa tietyssä askellajissa lukuun ottamatta jännittävää esteosuutta, jossa pujotellaan mahdollisimman nopeasti esim. kivistä, puista tai muureista muodostuvien porttien välistä.  Mukana voi olla myös vesieste ja siltoja. Suoritusaika esteillä muunnetaan sakkominuuteiksi.

Tarkkuuskokeessa on 14-20 kartioista muodostettua porttia. Kartioiden päällä on pallot, joiden tiputtamisesta seuraa kolme virhepistettä per este. Rataan voi sisältyä myös esim. silta tai erilaisia ajettavia kulmaesteitä. Lisäksi portit voidaan laittaa sarjaesteeksi ns. siksak- tai serpentiinimuotoon.

Koulu- ja tarkkuuskokeessa käytetään juhlavaunuja ja -valjaita, myös kuski ja groomi ovat pukeutuneet nostalgisiin, tyylikkäisiin asuihin.  Vauhdikkaalla maastoradalla ajetaan lujilla maratonkärryillä, joita groomit tasapainottavat hurjissa kurveissa.

Tällä hetkellä Suomessa kilpaillaan valjakkoajossa hevosilla ja poneilla, yksikkö- ja parivaljakkoluokissa, maailmalla suosittuja ovat myös nelivaljakot.  Laji on meillä vahvassa kasvussa, ja maamme parhaat valjakkokuskit kuuluvat myös maailman parhaisiin. Yksiköissä Arja Mikkosella ja SG Oberonilla on vuodelta 1998 MM-kultaa ja Ben Simonsenilla ja Artemiksella pronssia 2004, Suomen joukkue ajoi MM-hopealle vuosina 2002 ja 2004.

Ypäjällä nähdään näillä näkymin useita kiinnostavia kilpailijoita, kuten parivaljakoiden MM-kisoihin elokuussa tähtäävä Simonsen sekä ponivaljakoiden MM:iin suuntaavat Fredrik von Schantz ja Lotta Turku. Hevosyksiköiden kärkinimissä ovat todennäköisesti mukana mm. Tove-Maria Holmasto ja Heidi Sinda.

Matkaratsastus testaa
taitoa ja kestävyyttä

Matkaratsastus on yksi ratsastuksen vanhimpia kilpalajeja, joka kasvattaa vauhdilla suosiotaan, esimerkiksi Ranskassa se on jo yksi suurimmista lajeista. Matkaratsastus on hevosen nopeus- ja kestävyyskilpailu, joka samalla testaa ratsastajan maastoratsastustaitoa. Ratsastajan kyky lukea hevostaan ja taito käsitellä sitä vaikuttaa olennaisesti hevosen suoriutumiseen erityyppisistä reiteistä. Kilpailussa on yhteislähtö ja reitti on merkitty. Reitillä ei ole esteitä, mutta maasto voi olla hyvin vaihtelevaa.

Joona Mickelsson - Zodina.

Matkaratsastuksen nopeusluokissa suoritusaika ratkaisee voittajan. Vähimmäisnopeus on 10-12 km/h matkan pituuden mukaan, joka voi olla 50-160 km. Yli 40 km pitkillä matkoilla on pakollinen eläinlääkärintarkastus ja tauko noin 40 km:n välein. Taukoaikaa ei lasketa mukaan kilpailusuoritukseen. Eläinlääkäri kuuntelee hevosen sydämen ja keuhkot sekä tarkistaa sen yleistilan ja liikkeet. Mikäli näissä on huomauttamista, hevonen ei saa jatkaa matkaa. Kilpailusuoritusta ei myöskään hyväksytä, ennen kuin eläinlääkäri on maalissa todennut hevosen hyvinvoinnin.

Kansainvälisellä tasolla suosituimpia kilpahevosia ovat kestävät ja sitkeät arabirotuiset ratsut ja niiden risteytykset, mutta sitkeitä suomenhevosiakin on nähty aina PM-tasolla asti. Hevosen varustus on vapaa, kunhan se on hevoselle sopiva ja mukava. Ratsastusasun on oltava "lajille sopiva" ja asiallinen, erityispukeutumista ei ole. Hyväksytty turvakypärä on pakollinen.

Kilpailureitillä on hevosen huolto sallittu ja huoltoauto henkilökuntineen saa kulkea reittiä pitkin hevosta huoltamassa ja juottamassa. Huolto on erittäin tärkeää, jotta hevonen ja ratsastaja saapuisivat maaliin hyväkuntoisina.
Matkaratsastuksessa voidaan kilpailla myös ihanneaikakilpailussa. Siinä kaikki ratsukot, jotka suorittavat kilpailun ihanneajassa, saavat hyväksytyn tuloksen, voittajaa ei valita. Matkan pituus on 15-80 km.

Suomalaiset ovat menestyneet matkaratsastuksessa kansainvälisellä tasolla, yksi kaikkien parhaimmista on Ranskassa asuva suomalainen Johanna Strang-Ginouves.  Kovia suomalaisnimiä tänään ovat mm. Katri Rosendahl ja Liisa Kannisto sekä nuoret ratsastajat Joona Mickelsson, Espanjassa asuva Alina Garcia-Huovinen sekä juniori Jenna Lindberg. Tavoitteena on lähettää joukkue syyskuussa Unkariin nuorten MM-kisoihin.

Lännenratsastus perustuu
arkityöhön preerioilla

Lännenratsastus kasvattaa alati suosiotaan ympäri maailman. Laji perustuu käytännön hevosmiestaitoon, jota karjapaimenet yli sata vuotta sitten tarvitsivat käsitellessään karjaa ja hoitaessaan tilojaan Amerikan mantereella.

Lännenratsastuksessa kilpaillaan noin kahdessakymmenessä eri lajissa alkaen hevosten esittämisestä ja rakennearvosteluista aina hevosmiestaito- ja karjankäsittelyluokkiin. Lajeista reining on FEI:n virallinen kilpailulaji, jossa kilpaillaan aina MM-tasolla asti ja siinä ratkotaan myös Suomen mestaruudet.

Maria Mustonen, lajina reining. 

Reiningissä ratsastetaan vauhdikas ohjelma, joka suoritetaan kokonaan laukassa. Siihen kuuluu erikokoisia ja -vauhtisia ympyröitä, laukanvaihtoja, spinejä, rollbackeja sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Spin on nopea käännös takaosan ympäri ja ja sliding stopissa hevonen pysähtyy niin, että takajalat ovat syvällä sen mahan alla ja liukuvat jarruttaen hiekkaa pitkin. Tuomari arvostelee suorituksen onnistumisen kohta kohdalta. On tärkeää että hevonen toteuttaa ratsastajan antamat avut halukkaasti ja kevyesti.

Lännenratsastuskilpailuissa on nuorille youth-luokkia sekä pidemmälle ehtineiden open-luokkia. Ypäjällä kilpaillaan reiningin ohella myös muissa lännenratsastuksen lajeissa, joita ovat mm. Trail, Western Pleasure, Western Horsemanship ja Western Riding.

Hallitseva Suomen mestari Meeri Simula sekä kansainvälistäkin menestystä saavuttanut nuori Pete Perkiö saavat Ypäjällä kovan vastuksen hyvä kisakunnossa olevasta Kari Vepsästä. Kärkikahinoissa tullaan näkemään myös Ari Marjanen, Olli Liljegren ja Maria Mustonen. Mielenkiintoista on nähdä myös miten Kristiina Pirisen, Maria Astikaisen ja Teija Pietilän hevoset ovat kehittyneet valmentauduttuaan koko talven Keski-Euroopassa. Ypäjällä tullaan siis näkemään koko kotimainen kärki ja toivottavasti myös useita ulkomaisia kilpailijoita. Samoin muissa lännenratsastuslajeissa tullaan näkemään kotimaan koko parhaimmisto.

Vikellys - voimistelua
laukkaavan hevosen selässä

Suomessa on vikelletty jo ratsuväessä, mutta nykymuotoisena lasten ja nuorten urheilulajina vikellys on vielä varsin nuori. Se rantautui Suomeen vasta 1980-luvun alussa. Tällä hetkellä Suomessa on noin 300 lajin aktiiviharrastajaa.

Vikellys on voimistelua laukkaavan hevosen selässä ja se vaatii monipuolisia taitoja, kuten voimaa, nopeutta, tasapainoa ja notkeutta. Tiimiin kuuluu vikeltäjien ohella aina myös juoksuttaja ja hevonen.

Vikellyksen perusliikkeisiin kuuluvat selkään hyppy, perusistunta, polvivaaka, mylly, sakset, seisonta ja lankku. Vapaaohjelmassa ei ole pakollisia liikkeitä, vaan joukkue tai yksinvikeltäjä suunnittelee ohjelmansa itse ja taiteellisella osuudella on tärkeä painoarvo. Tekninen ohjelma on yksinvikeltäjien suorittama ohjelma, jossa on viisi pakollista liikettä sekä osuus vapaasti valittavia liikkeitä.

Saara Castrén.

Ohjelmien arvostelussa kiinnitetään huomiota vaikeusasteeseen, sommitteluun ja esittämiseen. Myös hevosen työskentely vaikuttaa vikeltäjän loppupisteisiin. 

Ypäjän kansainvälinen vikellyskilpailu on Suomen vikellyshistorian toinen. Ypäjällä kilpaillaan kolmessa eri luokassa: joukkuevikellyksessä, parivikellyksessä ja yksinvikellyksessä. Yksinvikellyksessä naiset ja miehet kilpailevat omissa luokissaan. Kansainvälisen CVI-kilpailun yhteydessä ratkotaan myös Pohjoismaiden ja Baltian mestaruus. CVI** Ypäjä kilpailuun valmistautuvat AG Vaulting Teamin joukkue ja ainakin kolme suomalaista naisyksinvikeltäjää.

Vammaisratsastuskilpailut ovat
kouluratsastuskilpailuja

Ratsastajat, joilla on liikkumiseen, oppimiseen tai näkemiseen liittyviä rajoitteita, voivat kilpailla vammaisratsastuksessa. Se eroaa tavallisesta kouluratsastuksesta lähinnä siinä, että ratsastajat voivat käyttää apuvälineitä ja ratsastusohjelmat on sovellettu urheilijan vamman haitan mukaan. Ratsastajat voivat kilpailla myös avoimissa kouluratsastuskilpailuissa sekä muissa lajeissa.

Ryhmään I kuuluvat vaikeavammaiset ja ryhmään IV lievimmin vammaiset ratsastajat.  Luokitus on nk. toiminnallinen luokitus. Kilpailusuorituksissa luokka I on käyntiluokka, II raviluokka, III helpompi laukkaluokka ja IV vaativampi laukkaluokka.

Leena Jaakkola - Murat.

Kilpailuissa tuomareina toimivat kouluratsastustuomarit, jotka ovat saaneet lisäkoulutuksen lajin arvioimiseen.

Suomalaiset vammaisratsastajat ovat menestyneet aina paralympiatasolla asti. Sydneyn paralympialaisissa Marita Tevali voitti vapaaohjelmassa eli kürissä pronssia ja Hanna Fält (ent.Paasonen) sai kaksi sijoitusta, ja hän sijoittui myös Atlantassa. Pekingin paralympialaisissa viime syksynä Katja Karjalainen oli sijoilla neljä ja seitsemän. Karjalainen nähtäneen myös Ypäjällä hienon Callan-ratsunsa kanssa.